Metsäjänis tundramaisemassa on pirteä ilmestys, etelässä metsäjänistä näkee aikaisempaa vähemmän. Rusakko on vahvempi, valkoinen väri muuttuvassa talvessa voi olla ongelma ja myös risteytyminen rusakon kanssa vähentää metsäjäniskantaa etelässä. 

Pitkästä aikaa törmäsin metsäjäniksiin, jotka antoivat minun kuvata aamuhetkeään varsin pelottomina.

Alkaa olla hyvä aika tarkkailla peltojäniksiä eli rusakoita ja metsäjäniksiä.

Nyt on aika kurkistaa puutarhaan, pelloille, niityille ja metsänreunaan, josko siellä taputellaan etutassuilla toisiaan käpälille.

Kaikki tuntevat jäniksen jäljet: ensin kaksi rinnakkaista ja sitten kaksi peräkkäistä painaumaa. Hop! Jälkiä seuraamalla voi nähdä mitä eläin on touhunnut.

Sarjassa tutustumme nisäkkäiden ääniin. Metsäjänis ei juuri ääniä päästele.

Näin marraskuun lopulla metsäjäniksen, joka oli aivan valkoinen, vaikka maastossa ei ollut lainkaan lunta. Mikä ohjaa jänisten turkin värinvaihtoa?

Hassu veikkonen tämä vasemmalla puolella oleva pupujussi. Onko se oikea jänis? Kahtena aamuna se on tullut noin 2–3 metrin läheisyyteen. Sehän ei ole tyypillistä normaalille jänikselle, joka ponkaisee pusikkoon saman tien.

Kesämökillämme oli viime kesänä rusakko, jolla oli viisi poikasta. Poikaset olivat hajallaan eri puolilla pihaa, mutta aina illalla hieman ennen yhtätoista ne kokoontuivat samaan paikkaan. Kohta siihen saapui emokin, joka imetti poikaset. Kunkin poikasen imetys kesti vain noin 30–60 sekuntia. Sitten emo loikki jälleen metsään. Poikaset seurasivat emoaan jonkin matkaa ja hajaantuivat sitten maastoon. Näytelmä toistui samanlaisena joka ilta. Onko ilmiö harvinainen? Montako kertaa vuorokaudessa rusakko imettää?