Eläimillä on keinonsa selvitä Pohjolan talvioloista. Osa rakentaa pesän ja kotiutuu, toiset viettävät kulkurin elämää ja saalistavat. Mitä orava, kettu, mäyrä, ilves ja karhu ovat keksineet pakkasten varalle?

Talvella suurin osa suomalaisista nisäkkäistä vaipuu horrokseen, painuu talviunille tai kuluttaa aikansa keräten ruokaa ja lepäillen. Pienet nisäkkäät hakevat usein suojaa lumen alta, mutta osa eläimistä ei kokonsa puolesta pysty kaivautumaan hankeen. Niiden on sopeuduttava talveen muilla keinoilla, kuten pesällä tai paksulla turkilla.

Talvipesän on suojattava eläintä kahdelta erilaiselta vaaralta: pedoilta ja pakkaselta. Tässä oivan avun tarjoaa lumipeite, joka sekä kätkee pesän alleen että eristää sen lämpöiseen vaippaansa. Luonnossa liikkuessa talvipesiä voikin olla hyvin vaikea havaita, ja vaikka pesäkolon sattuisi huomaamaan, sen sisältö jää usein arvailun varaan.

Kaikki eläimet eivät tarvitse talvipesää, vaan pärjäävät paksun turkkinsa ja valppaiden aistiensa turvin. Tällaisia ovat muun muassa ilves ja kettu. Tarkkakorvaisina ne kuitenkin kuulevat lähestyvän ihmisen jo kaukaa ja lähtevät liikkeelle, joten niidenkään lepopaikkoja ei ole helppo huomata.

Miltä karvanaamojen talvilepopaikat näyttävät ja missä eri eläimet mieluiten silmänsä ummistavat? Valitsimme juttuun viisi tuttua nisäkästä ja selvitimme niiden lepojärjestelyjen lisäksi, mitkä ovat lajien suurimpia haasteita talvisin ja millä konsteilla eläimet selviävät niistä.

Valokuvamateriaalia eläinten lepopaikoista on hyvin niukasti, joten kutsuimme taiteilijan avuksi työhön. Kuvitukset laadittiin yhdessä alan asiantuntijoiden ja kuvataiteilija Tom Björklundin kanssa.

Lisää talvipesistä Suomen Luonto -lehdestä 10/13.

karhukarhunpesätalvitalvipesä

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!