Lapio kopsahtaa veden, lumen ja auringon haalistamaan pintamultaan. Alta paljastuu mustaa, muhevaa maata. Ja ruskojuoksiainen, joka 15 jalkaparillaan kiirehtii karkuun. Taisin yllättää tämän pedon punkkijahdista.

”Punkkeja on kasvimaalla eniten. Niitä voi olla muhevassa mullassa satojatuhansia neliömetrillä. Hitaasti liikkuvat pikkuiset mustat helmet ovat sammalpunkkeja, jotka lahottavat kasvijätettä. Nopeasti liikkuvat ovat petopunkkeja, jotka syövät hajottajapunkkeja”, minua ohjeisti museomestari Veikko Rinne Turun yliopistosta. Rinne on hyönteistutkija ja sain häneltä oppitunnin maaperän eliöstöstä ennen kasvimaan kääntöurakkaani.

Entäs se pieni punainen pallo, joka liikkuu vikkelästi mullassa, kuin ilmatyynyllä?
”Se on samettipunkki, joka on myös peto”, Rinne tiesi.

Uutterasti eteenpäin marssiva siira näyttää pieneltä panssarivaunulta. Onkohan tuo nyt Suomen yleisin siira, tarhasiira eli saunamaija? Äyriäisiin kuuluvia maasiiroja on meillä 25 lajia. Niillä on seitsemän raajaparia ja pitkät tuntosarvet. Siirat syövät muun muassa leviä ja bakteereja sekä kuolleita hyönteisiä. Tämä yksilö on tainnut viettää talvensa kasvimaallani, kuten muutkin vastaan mönkivät lajit.

Saalis kiinni juosten

Heti kun on lämpöasteita, alkaa kasvimaalla kuhina. Maassa elävät eliöt eivät säikähdä pientä pakkastakaan, vaan liikkeelle lähdetään heti, kun routa on hellittänyt. Maaperässä on miljoonia ihmissilmin näkymättömiä alkueläimiä, sieniä ja leviä, neliömetrillä niitä saattaa olla satoja miljoonia. Silmillekin riittää nähtävää.

Siirojen ja juoksiaisten lisäksi maaperässä elelee useita hämähäkkilajeja: juoksuhämähäkkejä ja pallohämähäkkejä.

”Juoksuhämähäkit eivät kudo verkkoa vaan nimensä mukaisesti juoksevat saaliinsa kiinni”, muistan Rinteen opastaneen. Juoksuhämähäkkejä on maassamme kymmeniä lajeja, eikä niillä ole suomenkielisiä nimiä. Mutta tuossa nyt harppoo yksi tyylikäs harmaaselkäinen pitkäkoipi, jolla on lajiryhmänsä mukaisesti hyvä näkö. Se onkin tarpeen ”ota kiinni jos saat” -saalistustavan takia.

”Pallohämähäkit taas ovat pikkuruisia petoja. Ne pyydystävät kutomalla verkon multakokkareiden väliin tai vaikkapa kastemadon käytävän suuaukolle”, Rinne kertoi.

Seppiä, lieroja ja keisareita

Myös erilaisia toukkia näkee tuon tuosta kasvimaata kääntäessä. Lapion jättämän kuopan seinämästä roikkuu jokin 15 lierolajimme edustajasta. Se taitaa olla kasteliero, yksi yleisimmistä. Annan sen tipahtaa kuopan pohjalle ja hakeutua uuteen poteroonsa.

Seuraava lapiollinen paljastaa pitkän, pyöreän ja kellertävän madon. Se on sepän toukka. Kovakuoriaisiin kuuluvia seppiä on Suomessa 65 lajia, muun muassa metalliseppä ja perunaseppä. Jotkut lajeista pitävät ihmisten lailla esimerkiksi juureksista kuten perunasta, mutta koko perunan syömisen sijaan ne tekevät niihin vain reikiä – perunatarhurin iloksi.

Suomessa elää 15 lierolajia, joista kasteliero on tavallisimpia. Piirros: Tom Björklund.

Ei-toivotuin vastaantulija olisi nyt varmaankin meillä onneksi harvinainen koloradonkuoriainen. Tämä mustan ja keltaisen kirjava kuoriainen elää kuitenkin vain perunalla ja minun pottumaani on aika vaatimaton. Saamme varmaan syödä sadon itse. Jos kuitenkin löytää perunamaastaan tämän tuholaisen, pitää havainnosta ilmoittaa Eviraan.

Rinteen mukaan upein vastaantulija voisi olla kookas keisarilyhytsiipi, jolla on punertavat peitinsiivet. Keisareita ei nyt näy, mutta miltei läpikuultava, ohut mato kipristelee multakasan päällä vuorotellen päitään yhteen kuin jumppaliikettä. Se on änkyrimato, joita möyrii maankamarallamme 50 lajia. Ne syövät lahoavia kasveja ja muuta orgaanista jätettä.

Yhteistyössä punkkien kanssa

Kasvimaa alkaa apean kevätilmeen jälkeen saada takaisin elinvoimaansa kuohkean mustan mullan kääntyessä esiin.

Maaperässä elää satoja ellei tuhansia lajeja, joilla on tärkeä rooli myös minun salaatti- tai perunasatoni onnistumisessa. Jos yhteistyökumppanini punkit, lierot, juoksiaiset, siirat ja änkyrit puuttuisivat, ei olisi kasvimaatanikaan. Nämä pienet eliöt tekevät työtä, jota en voi korvata lapioineni ja kuokkineni.

”Mitä paremmassa kunnossa kasvimaansa pitää, sitä paremman sadon saa – ja sitä paremmin myös nämä eliöt viihtyvät”, Rinne totesi.

Siksi kasvimaan kääntöön ja hoitoon kannattaa varata kunnolla aikaa. Silloin on myös ainutlaatuinen tilaisuus kurkistaa näiden salaperäisten apulaisten elämään.

Hyppyhäntäiset, kotilot, änkyrimadot ja samettipunkit rikastuttavat kasvimaata. Piirros: Tom Björklund.

Artikkeli on julkaistu Suomen Luonnossa 4/2014.