Paahteiset kesäkelit houkuttelivat kasvikerholaiset meren äärelle. Kesäkuun lopussa poikkesimme pariin kertaan Hanikan luontopolun pitkospuille Espooseen tutustumaan rantaniittyjen kasvillisuuteen. Ravinteisia rantoja kiertävä ruovikko suojaa niittyjä pahimmilta tyrskyiltä, mutta niillä elävä kasvillisuus joutuu silti tulemaan toimeen veden korkeuden voimakkaan vaihtelun sekä suolaisen maaperän kanssa.

Lähdimme matkaan vasta auringon painuessa metsän taakse ja lämpötilan laskiessa. Illan pehmeä valo myös sopii kasvien etsimiseen ja valokuvaamiseen paremmin kuin suora auringonpaiste, joka täplittää heinikon silmissä viliseväksi varjon ja valon sekamelskaksi.

Auringonlasku on hyvä hetki kasviretkelle.

Rantaniittyjen kauneimmat kukat piiloutuivat nopealla vilkaisulla heinikkoon, sillä etenkin järviruo’on uudet leveälehtiset versot hallitsivat maisemaa. Niiden seasta ensimmäisenä silmään osuivat upeat keltakurjenmiekat, mutta vihreyttä täplittivät myös monet muut värikkäät kukkijat.

Merenrantaniityt narskuivat askeleen alla. Kummallinen tuntuma syntyi lukuisista mehevälehtisistä kasvilajeista, jotka ovat erikoistuneet pidättämään vettä ja sietämään ankaria sääoloja. Kasvikerholaisille kaikki nuo lajit olivat uusia tuttavuuksia, mutta lopulta kullekin löytyi nimi. Samalla kävi ilmi, miten monenlaisille kasveille sama sopeuma on kehittynyt: yksi leviää itiöillä, toinen heittää siitepölynsä tuulen matkaan ja kolmas avaa kauniit kukat houkutellakseen hyönteisiä. Nämä lajit myös sietävät suolaa ja jopa vaativat sitä. Samalla sana ”meri” onkin päätynyt monen nimeen etuliitteeksi.

Kesäkuun lopussa nuppujaan availivat jo monet loppukesän kukkijat. Niittyjen pörriäisille on pian juhlapöytä katettu, sillä mesiangervot, rantakukat ja -alpit houkuttelevat niin mesipistiäisiä, perhosia kuin kärpäsiäkin.

Kesän edetessä koittaa myös heinien kausi. Kasvikerhollamme on heinäkasvien tunnistamisessa vielä hiukan petrattavaa, mutta niityiltä löytyi myös helposti tunnistettavia lajeja.

Runsaasta kasvillisuudesta nauttivat kasvikerholaisten lisäksi monet hyönteiset. Kaskaat ja heinäsirkat hyppivät kasvien lomassa, ja kimalaiset pörräsivät laiskasti etsiessään sopivaa yöpymispaikkaa. Hyönteisiä taiturimaisesti saalistelevat korennotkin painuivat yöksi ruokojen sekaan. Niityillä elelee myös punkkeja, joten retken jälkeen huolellinen punkkitarkistus oli paikallaan.

Askelten edestä nousi vähän väliä lentoon sinimustia tytönkorentoja.

Lue juttu kasviharrastuksen aloittamisesta Suomen Luonnosta 4/2019!
Nappaa myös vinkit lajioppaan valintaan ja tarkista mitkä kasvit ovat juuri nyt parhaimmillaan.