Löysimme vedestä kasvin siemeniä, jotka näyttävät kelluneen vedessä pitkään ja ovat voineet siten tulla kaukaakin. Mitä ne ovat?

Tuskin siemenet ovat kovin kaukaa tulleet – ehkäpä vain muutamia kymmeniä metrejä! Ne ovat nimittäin ulpukan siemeniä.

Kun ulpukan hedelmä – kärsämäisen ulkonäkönsä vuoksi usein possuksi sanottu – kypsyy, vihreä kuori repeilee ja sisältö hajoaa lohkoiksi samaan tapaan kuin appelsiini tai mandariini. Kussakin lohkossa on useita siemeniä. Lohkot kelluvat ja ajelehtivat aaltojen mukana. Kun lohkot hajoavat, siemenet vajoavat pohjaan, missä aikanaan itävät.

Lumpeen hedelmä hajoaa hiukan toisella tavalla. Kukinnan jälkeen varsi kiertyy spiraalimaisesti ja vetää hedelmän veden alle. Kun kypsä hedelmä hajoaa, kutakin siementä ympäröi erillinen hohkainen solukko, jonka varassa kelluen siemenet ajelehtivat pois emonsa luota.
 
En tiedä, syövätkö kalat ulpukan hedelmälohkoja, mutta ainakin lumpeen siemenet kelpaavat sorville ja kenties muillekin kaloille. Hohkainen solukko liukenee kalan suolistossa, mutta siemenet kulkeutuvat ehjinä ja itämiskykyisinä kalan suoliston läpi. Kalat levittävät siis lummetta hiukan samaan tapaan kuin tilhi pihlajaa!

Ulpukan hedelmä hajoaa lohkoiksi. Kuva: Tuula Makkonen

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 7/2016.