Lumikenkäillessäni tammikuun alussa Joensuun seudulla törmäsin koivuun, jonka rungolla kasvoi kirkkaan oransseja, noin 3–8 senttiä leveitä sieniä. Mikä sieni on kyseessä?

Kuvassa on tuore ryhmä keltavinokkaita. Kuvakulma on hankala, mutta alemmissa lakeissa näkyy lakin pinnan nukkakarvaisuutta, joka vie määrityksen keltavinokkaaseen. Vähän samannäköisen talvivinokkaan lakki olisi sileä ja kiiltävä (limainen). Koivu on tyypillinen keltavinokkaan kasvualusta.

Katso myös

Talvivinokas on sieni joka kestää kohmetta

Kyseessä on tyypillinen loppusyksyn sieni, joka jatkaa kasvuaan alkutalvella ja leutoina talvina myös keskitalvella. Sientä on useasti epäilty ”puulla kasvavaksi kantarelliksi”, koska keltavinokkaassa on paljon samoja värisävyjä kuin monille tutussa kantarellissa. Sitä on jopa syöty kantarellina. Lajia ei pidetä ruokasienenä, mutta näiden erehdyssyöntien perusteella se ei ilmeisesti ole myrkyllinenkään.

Keltavinokkaan tuoksu jakaa mielipiteitä. Omaan nenääni sillä on hyvin mieto, jopa miellyttävän hedelmäinen tuoksu, jossa on kyllä jotain epämiellyttävää komponenttia. Yllättävän monet kokevat hajun kuitenkin vastenmielisenä, jopa löyhkäävänä. Keltavinokas on melko yleinen ja näyttää viime vuosina yleistyneen, tai sitten ihmiset ovat vain oppineet huomaamaan sen. Useimmista sienikirjoista lajin esittely on puuttunut näihin päiviin asti.