Alkukesän yöt ovat taianomaisia hetkiä Suomen vuodenkierrossa. Hiljentynyt vuorokaudenvaihde tarjoaa upeita konsertteja hienojen tuoksujen täyttämässä konserttisalissa.

Ruokokerttusen rätisevää, punkmaisen pelkistettyä ja energisesti etenevää laulua kuulee kaikkialla Suomessa ruovikoissa, puronvarsilla ja tiheäkasvuisissa kosteikoissa. Ruokokerttunen saapuu aiemmin kuin useimmat muut niin sanotut yölaulajat. Se laulaa innokkaasti myös päivällä, mutta senkin esitykset pääsevät omimmilleen hämärissä, kun ilma viilenee ja konserttisali täyttyy huumaavalla kesäyön tuoksulla.

Ruokokerttusen kaveri, rytikerttunen, asustaa vain eteläisimmän Suomen ruovikoissa. Sen laulu on nopeampaa ja vielä pelkistetympää kuin ruokokerttusen. Parhaiden lintuvesien ruovikoissa voi kuulla myös kookkaan rastaskerttusen rahisevaa raksutusta. Sen laulussa on havaittavissa räkättirastasmaisia ääniä, mistä juontuu nimikin. Rastaskerttunen valitsee reviirikseen melkein poikkeuksetta kosteikon korkeimman järviruokotuppaan.