Alkukesän yöt ovat taianomaisia hetkiä Suomen vuodenkierrossa. Hiljentynyt vuorokaudenvaihde tarjoaa upeita konsertteja hienojen tuoksujen täyttämässä konserttisalissa.

Satakieli seuraa melko uskollisesti partituuria. Laulu on kuulasta, voimakasta ja vaikuttavaa huilutteluineen, näppäilyineen ja rätinöineen. Laulupaikka on pensaikoissa tai nuorehkossa lehtipuussa, usein tuomessa. Esitystä voi kuulla pitkin vuorokautta, mutta hämärissä se on aktiivisinta ja vaikuttavinta. Laulu lakkaa tai jää satunnaiseksi pian pesinnän alettua.

Mestari on vaatimattoman tummanruskea, hyvä tuntomerkki on ruosteenvärinen yläperä. Ravintoa etsiessään se liikkuu maanpinnassa.

Satakieliä on eteläisessä Suomessa, ja se on viime vuosikymmeninä huomattavasti runsastunut. Satakieliä alkaa saapua Suomeen vapun jälkeen ja touko–kesäkuun vaihteessa muutto on päättynyt. Etenkin sellaisina keväinä, joina on voimakkaita lämpimiä kaakkoisvirtauksia kuten tänä keväänä, satakieliä tulee paljon.