Monella mökillä ihmetellään lehtokurpan iltalentoa. Lintu kiertää laajaa kehää kurnuttaen ja sipisten, kunnes putoaa tumman metsän kätköihin. Siellä maan kamarallakin sipistään, mutta viestiä välitetään myös äänettömästi. Metsänpohjan hämärässä kosiskelevat ja kisailevat linnut nostavat välillä pyrstönsä pystyyn, paljastaen näkyville pyrstösulkien alapuolen lumivalkoiset kärjet. Tutkijoiden kokeessa kurpan pyrstön valkoinen osoittautui kirkkaimmaksi koskaan linnulta mitatuksi: valkoiset kärjet heijastivat jopa 55 % saapuvasta valosta – yli 30 prosenttia enemmän kuin mikään aiemmin mitattu linnun höyhen.

Lisää aiheesta

Lehtokurppa – kesäillan salaperäinen kurnuttaja

Myös esimerkiksi männikössä surisevalla kehrääjäkoiraalla on siivillään ja pyrstössään samantapaiset valkomerkit kuin kurpalla, ja huuhkajalla kaulallaan. Kesäyössä vilahtaakin valkoisia viestejä siellä täällä: valkohäntäkauriin hännässä, ilveksen, ja rusakon korvissa ja hännässä, mäyrän korvissa ja naamassa, ketun hännänpäässä. Valkoinen varoittaa ja houkuttelee lajitovereita tai auttaa poikasia seuraamaan emojaan.

Humalaperhoskoiraiden lepattava soidinlento niityn yllä on lumoava näky. Niiden valkoisten siipien heijastama ultraviolettivalo tehostettuna koiraiden erittämällä feromonipilvellä virkistää heinikossa lymyävän naaraan lentoon valitsemaan parvesta itselleen mieluisan sulhon.

Huumaava tuoksu houkuttelee avomaalta metsän puolelle. Pellonrajassa juhannusruusu, mesiangervo ja tuomi ja pukeutuvat kaikki valkoiseen kesän tullen. Niillä riittää päiväsaikaan kävijöitä: perhosia, kärpäsiä, kovakuoriaisia ja pistiäisiä. Yössä liikennettä on niukemmin: vain yksinäinen kirjoruusumittari laskeutuu juhannusruusun lehdelle munimaan. Seurakseen se saa piskuisen posliinilaikkukääriäisen, joka on samoissa puuhissa.

Metsäaukiolla valkolehdokit tarjoavat pölyttäjäksi mielimälleen kiitäjälle hohtavat kohdennusvalot. Hyönteissilmin kasvit näyttävät ihan erilaisilta kuin ihmisen havainnoidessa. Valkoinen kukka saattaa UV-valossa vaikuttaa vaikka liilalta. Valkoisen värin taika liittyykin sen heijastavuuteen. Hailakkakin valo heijastuu valkoisesta hyvin, ja paljastaa hyönteiselle halutun mesilähteen. Sirottuva valo houkuttelee, ja korostaa tehovärein kirjailtuja mesiviittoja.

Kun aamu valkenee, valkomerkkien teho hiipuu vähitellen. Viestintä muuttuu, kun lintujen äänet alkavat murtaa yön hiljaisuutta. Yön valvonut voi tyytyväisenä käydä levolle.