Talven mentyä on aika palata sinne missä järvi lainehtii, tähtitaivas upottaa ja metsänreunaa pilkuttaa sinivuokkojen sini.

Kesä on pian täällä, eikä puutiaisten kannata antaa pilata lomaa.

Tänä vuonna kesää on kaivattu enemmän kuin vuosiin. Kolea kevät takatalvineen oli kyllä mielenkiintoista kokea, mutta monelle luonnon asukille viileä kevät oli haastava.

Jäniksen loikkia ja tuomen kukintaa toukokuun kesäaamussa.

Hyttysten ininä, suopursun tuoksu, kukkiva niitty, mustikkametsä, kantarellirypäs, tervapääskyn siluetti… Mikä luonnossa tekee kesän?

Etelässä juhannusruusun kukinta on monin paikoin jo täydessä vauhdissa.

Viime vuosina on ollut useita lämpimiä ja poutaisia kesiä. Nyt tuli vaihteeksi muuta: kesä on ollut sateinen, viileä ja tuulinen. Helteitä ja aurinkoa odottaneet ovat saaneet pettyä.

Vuodesta 2014 on tulossa mittaushistorian lämpimin Euroopassa. Suomessakin ollaan mitalisijoilla. Tällä viikolla julkaistun Itä-Suomen yliopiston ja Ilmatieteen laitoksen tutkimuksen mukaan lämpeneminen on ollut 1960-luvun lopun jälkeen Suomessa nopeaa, 0,2–0,4 astetta vuosikymmenessä. Suomi on tutkimuksen mukaan 166 vuodessa lämmennyt ainakin kaksi astetta eli paljon enemmän kuin maailma keskimäärin.

Ampiaiset tunnetusti runsastuvat lämpimien säiden vaikutuksesta, joten helteinen loppukesä on ollut niille suotuisa. Ampiaisten määrät ovat muutenkin suurimmillaan loppukesällä, jolloin pesät ovat suurimmillaan.

Naaraan on haeskeltava jopa 15–20 leppälinnun, västäräkin, keltavästäräkin, niittykirvisen, järripeipon tai jonkun muun lajin pesää, jollaisessa naaras on itse aikoinaan varttunut. Suomessa leppälintu on yleisin käen kasvattajalaji, mikä on ainutlaatuista koko Euraasiassa, ja siksi meikäläiset leppälintukäet ovat geneettisesti aivan oma haaransa käkien kehityshistoriassa.