Vanhan kansan uskomuksen mukaan Jaakko heittää kylmän kiven järveen Jaakonpäivänä 25. heinäkuuta. Uskomuksen mukaan Jaakonpäivästä uimavedet alkavat viilentyä syyskesää kohti mentäessä. Pitääkö sanonta todellisuudessa paikkansa?
Kuva: Jessica Rantanen
Kävin läpi Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) järvien pintalämpötilamittauksia kolmesta eri järvestä: Inarinjärvestä, Oulujärvestä ja Hartolan Jääsjärvestä, eli valitsin yhden järven pohjoisesta, yhden keskeltä Suomea ja yhden etelästä. Halusin selvittää miten hyvin Jaakonpäivän sääntö pätee virallisissa lämpötilamittauksissa.
SYKE:n mukaan pintaveden lämpötila mitataan rannan läheisyydestä aamuisin klo 8 20 cm pinnasta alaspäin. Lämpötilat edustavat kyseistä paikkaa ja ovat siten ohjeellisia, eikä niitä voi yleistää koskemaan laajoja alueita.
Latasin SYKE:n rajapinnasta lämpötilamittauksia vuodesta 1981 alkaen, eli kustakin järvestä oli 43 vuotta lämpötilamittauksia, poislukien satunnaiset havaintokatkokset. Tästä aineistosta laskin pintalämpötilan päivittäisen klimatologian, jota tasoitin 31 päivän liukuvalla tasoituksella. Tuloksena oleva ilmastollinen lämpötilakäyrä on tasainen ja nousee monotonisesti kohti kesän maksimia ja alkaa sen jälkeen laskemaan. Esimerkki Oulujärven klimatologiasta on kuvassa 1.
Ymmärrettävästi kesien lämpötiloissa on suurta vuosittaista vaihtelua, eikä yksittäisenä kesänä Jaakonpäivän sääntö päde, kuin vain harvoin. Kyse onkin siitä mihin ajankohtaan pitkän ajan tilastoissa uimavesien maksimilämpötila osuu.
Näille kolmelle järvelle laskettujen päivittäisklimatologioiden mukaan vedet ovat lämpimimmillään Inarijärvellä 24. heinäkuuta, Oulujärvellä 25. heinäkuuta ja Jääsjärvellä 22. heinäkuuta. Tämän perusteella Jaakonpäivän sanonta pitäisi siis paikkaansa Oulujärvellä! Toisaalta, Inarijärvellä ja Jääsjärvellä Jaakko olisi vähän myöhässä ja ilmastollisen lämpötilan mukaan huippu olisi pari päivää ennen Jaakkoa. Erot voivat johtua esimerkiksi siitä, että Oulujärven mittauspiste edustaa isompaa järvenselkää, joka säilyttää lämpöä myöhempään kuin kaksi muuta järveä.
Vedet ovat lämpimimmillään Inarijärvellä 24. heinäkuuta, Oulujärvellä 25. heinäkuuta ja Jääsjärvellä 22. heinäkuuta.
Merkillepantavaa on myös hajonnan epäsymmetrinen käyttäytyminen. Kesä-heinäkuussa eli vesien lämpenemisvaiheessa 95 % hajontaväli on noin 8 astetta (kuvan harmaa alue), kun taas viilenemisvaiheessa elokuusta eteenpäin noin 5 astetta. Ehkä syyskesällä vähenevä auringonsäteily ja pitkät yöt pitävät veden lämpötilaa tasaisempana kuin alkukesällä.
Kuva 1. Pintaveden lämpötilan klimatologia Oulujärvessä vuosien 1981-2024 aikana. Mediaanilämpötilan maksimi saavutetaan 25. heinäkuuta, joka osuu juuri Jaakonpäivälle.
Entä mihin ajankohtaan yksittäisinä kesinä lämpötilahuippu on osunut? Kuvan 2 jakaumissa on esitettynä ajankohdat, jolloin kyseisessä havaintopaikassa kesän lämpimin vesi on havaittu. Ajankohtien mediaanit osuvat Inarijärvessä 23. heinäkuuta, Oulujärvessä 26. heinäkuuta ja Jääsjärvessä 27. heinäkuuta. Jaakonpäivä, 25. heinäkuuta, osuu siis hyvin lähelle kolmen järven keskiarvoa. Sanonnassa on kuin onkin perää, ja täytyy myöntää että olin jopa yllättynyt miten tarkasti uskomus pitää paikkansa.
Ajankohta, jolloin lämpimimmät uimavedet havaitaan, vaihtelee kuitenkin suuresti vuodesta toiseen. Aikaisimmillaan Jääsjärvellä lämpimimmät uimavedet havaittiin 4. kesäkuuta 1995. Kyseisenä vuonna alkukesä oli kuuma, ja toukokuun 30. ja 31. päivä tehtiin uudet toukokuun lämpöennätykset: 31,0 astetta Lapinjärvellä. Helleaalto siis luultavasti lämmitti vedet hyvin lämpimiksi, ja suhteellisen koleiden heinä- ja elokuun takia uimavesi ei enää noussut alkukesää lämpimämmäksi. Toisena ääripäänä Oulujärvessä havaittiin kesän maksimi niinkin myöhään kuin 29. elokuuta vuonna 2015. Kesä 2015 oli myös melko viileä, ja vasta elokuun puolivälissä saatiin sulkukorkeapaineen saattelema helleaalto. Vaikuttaa siis siltä, että viileinä kesinä huippu saavutetaan joko hyvin aikaisin tai hyvin myöhään.
Kuva 2. Ajankohta, jolloin kesän lämpimin pintavesi on havaittu vuosina 1981-2024. Keltaiset viivat kuvaavat vuosien 1981-2024 ajankohtien mediaania, laatikon rajat 25–75 prosenttipisteväliä, viivat 5–95 prosenttipisteitä ja yksittäiset ympyrät maksimiajankohtien jakaumasta poikkeavia arvoja eli ns. outliereitä.
Tarkastin vielä mihin ajankohtaan klimatologinen maksimilämpötila saavutetaan Suomenlahdella ja Pohjoisella Itämerellä. Näiltä alueilta on saatavilla aaltopoijuhavaintoja 2000-luvun ajalta. Suomenlahden aaltopoijulla klimatologinen maksimi on 5. elokuuta ja Pohjoisen Itämeren aaltopoijulla 9. elokuuta. Toisin sanottuna, mitä suurempaa vesialuetta havainnot edustavat, sitä myöhemmin tilastollinen maksimi esiintyy. Esimerkiksi Pohjois-Atlantin pintalämpötila on korkeimmillaan vasta aivan elokuun viimeisinä päivinä! Tämä kertoo tietysti siitä, että vedellä on suuri ominaislämpökapasiteetti ja ison vesimassan lämpeneminen kestää pitkään.