Rantarisukko, leppiä ja kosteutta – sieltä voit löytää punamaljakkaan. Tulipunaisen tontun kupin, kuten britit sanovat ”Scarlet elf-cup”.

Yleensä se on aika yksittäinen, mutta toki jollakin lahonneella lepän maapuulla voi parhaimmillaan nähdä niitä kymmeniä. Maljamainen, jalaton sieni kasvaa usein 3–4-senttiseksi, harvoin suuremmaksi. Maljan sisäpinta on räikeän punainen, sileä, ulkopinta taas lähes valkoinen ja hienonukkainen.

Lajin levinneisyyttä on pidetty itäisenä ja edelleenkin se vaikuttaa esimerkiksi länsirannikolla olevan harvalukuinen. Tampereen ympäristössä retkeillessäni näin sitä säännöllisesti keväisin kaupungin itäpuolella, kun taas länsipuolelta sitä on alkanut löytyä vasta hiljattain. Pohjoisin tieto on Oulusta.

Punamaljakas ei ole vain kevätsieni, se aloittaa itiöemien tuottamisen jo myöhäissyksyllä. Huhti-toukokuussa se on kuitenkin selvästi runsaimmillaan. Nyt on punamaljakkaan aika loistaa.