Maaliskuun alun pimeänä iltana löysin puuvajan katosta talvehtivan nokkosperhosen. Se näytti aluksi katosta repsottavalta kaarnanpalalta, mutta paljastuikin perhoseksi. Koska nokkosperhonen talvehtii aikuisena, se oli sinnitellyt vajan katossa jo monta pitkää talvikuukautta. Nyt kevät jo häämöttää. Mahtavatko perhosen energiavarastot riittää pajujen ja leskenlehtien kukkien puhkeamiseen saakka?

Talvehtimisen kriittisin vaihe on kuitenkin onneksi jo ohi. Yllättävää kyllä, kohtalonhetket ovat ensi viikot horrokseen vetäytymisen jälkeen.

Behavioral Ecology & Sociobiology -tiedelehdessä julkaistun ruotsalaistutkimuksen mukaan yli puolet nokkosperhosista joutuu parempiin suihin talvihorroksen alkamista seuraavina viikkoina. Niiden pahimpia vihollisia ovat metsähiiret, jotka hakevat syyskylmillä suojaa samoista paikoista kuin nokkosperhosetkin: ullakoilta, kellareista, puuvajoista ja koloista.

Puuvajani nokkosperhonen roikkuu katosta, missä se on metsähiirien saavuttamattomissa. Mikä onnekas sattuma.

Valtaosassa maatamme nokkosperhoset lähtevät lentoon huhtikuussa. Toivon hyviä lentosäitä ja runsaita paju- ja leskenlehtiapajia siivekkäälle kevään airuelle.

kevätnokkosperhonentalvehtiminentalvihorros