Retkellä: Kirkkokahvit kiven alla
Tarinan mukaan kansa pakeni vainoa Paistjärven Pirunkirkkoon Isovihan aikana 1700-luvulla. Kuva: Alice Karlsson
Pirunkirkkoja on Suomessa monta, mutta Heinolan Paistjärven Pirunkirkko ei ole mikä tahansa kallionrako vaan valtava kalteva paasi, joka tuntuu rysähtävän alas minä hetkenä hyvänsä.
Kun oppaani Metsähallituksen suojelubiologi Pekka Heikkilä istahtaa sen alle, hän näyttää menninkäiseltä.
Metsähallitus nosti Paistjärven retkikohteeksi monestakin syystä. Paikka sijaitsee valtion mailla Kuijärven, erittäin kirkasvetisen Sonnasen ja Saarijärven ympäröimänä. Harjuilla kukkivat kissankäpälät ja kangasvuokot, korvasieniä on että kompastuu ja marjamaat ovat suurenmoiset.
Kevään ja kesän äänimaisemaa hallitsevat kuikat. Erikoisuutena on pohjantikka. Polkujen varsilla näkee majavan töitten jälkiä, liito-oravan papanoita, ja myös susia on liikkeellä.
”Alue sonnustettiin retkeilykäyttöön EU-rahoitteisissa Reppu–Heinola-hankkeissa vuosituhannen vaihteessa. Silloin katsottiin reitistöt, joista osa oli muotoutunut jo vanhastaan, tehtiin tulipaikat, puusuojat ja käymälät, ja kaikki on edelleen hyvässä kunnossa”, Heikkilä sanoo.
”Retkikohde on kooltaan 1100 hehtaaria, ja merkittyjä polkuja on yhdeksän kilometriä.”
Paistjärvi sopii päiväretkikohteeksi, mutta myös pitempään oleskeluun. Alueella voi telttaillakin. ”Pirunkirkon lisäksi kannattaa käydä Kuijärven kannaksella, mistä avautuu näkymä sekä Kuijärvelle että Saarijärvelle”, Heikkilä suosittelee.
Vaellus kalliokirkkoon maaliskuun loppupuolella ei ole ihan helppo. Hanki kantaa Sonnasentieltä parkkipaikalle, mutta metsäpolulla tulee vaikeuksia. Jalat lipsuvat ja nilkat naksuvat jyrkissä alamäissä. Pitkospuut ovat liukkaita ja sulamisvesi on tehnyt polulle allikoita. Tulee selväksi, että tänne kannattaa tulla lumettoman maan aikana.
Perillä on harras tunnelma niin kuin kirkossa pitääkin. Jääpuikot sulavat tip-tip-tip, tiainen laulaa sooloa ja kauempana korppi ronksahtelee kaikuvasti. Muuten on hiljaista kuin kiven sisällä.
Kallio hohkaa kylmää, mutta Heikkilän tarjoama kahvi lämmittää. Hänellä on mukanaan keitin, sillä tulenteko on Pirunkirkolla kielletty. Ei pidä mennä rapauttamaan upeaa muodostelmaa.
”Mukavinta on, että täällä saa olla ihan itsekseen”, Heikkilä sanoo. ”Maisemat ovat yhtä hienot kuin läheisessä Repoveden kansallispuistossa, missä Lapinsalmen riippusillalle saattaa suosituimpaan aikaan olla puolen tunnin odotus.”
Rauha onkin sana, joka määrittelee Paistjärveä parhaiten. Pirunkirkossa, luonnon muovaaman laavun alla se on ihan kouriin tuntuvaa.
Video: Paistjärven Pirunkirkko
Paistjärvi sijaitsee valtatie 5:n itäpuolella. Heinolasta matkaa on 20 km ja Mäntyharjulta 25 km.