Ajoin juhannuksena 2005 Etelä-Suomesta Lappiin ja kaikkialla tienvarret, pellot ja niityt kukkivat valkoisenaan koiranputkea. Mikä on riehaannuttanut koiranputken sellaiseen voimaan? Entä kun kaikki koiranputket ovat varistaneet siemenensä?

Yksi syy koiranputken ylettömän rehevään kasvuun alkukesällä 2005 olivat hyvät kasvuolot: maassa oli runsaasti vettä ja toukokuussa lämmintä. Koiranputki ei kärsinyt kesäkuun alun viileydestäkään, mutta se pidensi kukinta-aikaa ja lisäsi siten kukinnan näkyvyyttä.

Kookas ja peittävä koiranputki on yksi muiden niitty- ja ketokasvien ahdingon aiheuttaja: sen varjossa pienemmät kasvit kuten ketoneilikat, kelta-apilat ja mansikat tukahtuvat.

Aikaisemmin karja piti koiranputken kurissa niin laitumilla kuin pientareillakin. Kun karjaa ei enää kuljetettu teitä pitkin laitumilta toisille, alkoi koiranputken nousu. Sen menestystä on osaltaan vauhdittanut ilman kautta leviävä typpilaskeuma.

Typekkäillä kasvupaikoilla se pystyy hyvin kilpailemaan muiden kookkaiden kasvien kuten juolavehnän ja nokkosen kanssa.

Kun Luontoillassa keskustelimme aiheesta, soitti sinne myös Pekka Eskelinen ja esitti näkemyksenään, että tienvarsien myöhästetty niitto voi olla koiranputken runsastumisen syynä. Hän on oikeassa.

Jos pientareet niitettäisiin kesäkuussa, koiranputki ei ehtisi kypsyttää siemeniään. Jos pientareet niitetään elokuussa, useimmat piennarkasvit ovat kyllä kukkineet, mutta vain koiranputken siemenet ovat kypsät!

Jos halutaan turvata kukkien ja perhosten tulevaisuus pitemmälläkin aikavälillä, olisi ehkä sittenkin parasta niittää pientareet kesäkuun aikana. Silloin kyllä niistettäisiin komein kukinta. Useimmat piennarkasvit kehittävät varteensa uusia haaroja, jotka kukkivat myöhemmin, elo-syyskuussa, jolloin perhosille on tarjolla muutoin aika vähän ravintokasveja. Kesäkuinen niitto köyhdyttäisi hyvin myös pientareen ravintovaroja, jos niitetty heinä korjattaisiin pois. Tai voisiko kehittää laitteen, joka silppuaisi heinän ja puhaltaisi sen kauemmas piennaralueelta?