Olen huomannut, että koivujen tyvessä puun syyt ovat usein kiharalla. Puun painoko tyveä litistää?

Polttopuiden tekijät tietävät, että tyvipölkky on usein vaikeasti pilkottavissa. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että puun oma massa painaisi puuainesta lyttyyn. Puun solukkorakenne on niin luja, että se kestäisi kilometrien korkuisen puun oman painon luhistumatta!

Pikemminkin tyvisolukon rakenne voisi liittyä tuuleen. Kun tuuli taivuttelee koivua, ankarin vääntö kohdistuu tyveen. Siihen voi syntyä pieniä repeämiä ja solukkovaurioita, jotka puu korjaa kasvattamalla uutta solukkoa vaurioitunutta tyveä vahvistamaan. Tähän selitykseen viittaa sekin, että kiharaista tyvisolukkoa on eniten erillään kasvavissa puissa. Kun koivu kasvaa suuremmaksi, puut saavat enemmän suojaa toisistaan ja rungon jäykkyys siirtää tuulen vääntövoimat laajemmalle juuristoon.

Kiharaisuus on usein pahinta suhteellisen nuorissa puissa. Kun suurista koivuista tekee pilkkeitä, tyvipölkkykin halkeaa yleensä hyvin. Puun vanhetessa tyven kiharainen solukko ei muutu eikä häviä mihinkään. Ero pienpuun ja tukkikokoisen puun välillä selittyykin sillä, että pieni puu kaadetaan yleensä lähempää maan rajaa, mutta suuresta puusta jää 25–50 sentin korkuinen kanto. Tällöin kiharainen tyvisolukko jää kannon sisään.

Tämä on klapintekijän filosofointia ja perustuu vuosikymmenten kokemukseen erikokoisten koivupuiden käsittelystä. Puualan asiantuntijat voivat täydentää vastausta…

Julkaistu aiemmin Suomen Luonto -lehdessä.

halkokoivupuusolukkovaurio

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.