Kesämökillämme oli viime kesänä rusakko, jolla oli viisi poikasta. Poikaset olivat hajallaan eri puolilla pihaa, mutta aina illalla hieman ennen yhtätoista ne kokoontuivat samaan paikkaan. Kohta siihen saapui emokin, joka imetti poikaset. Kunkin poikasen imetys kesti vain noin 30–60 sekuntia. Sitten emo loikki jälleen metsään. Poikaset seurasivat emoaan jonkin matkaa ja hajaantuivat sitten maastoon. Näytelmä toistui samanlaisena joka ilta. Onko ilmiö harvinainen? Montako kertaa vuorokaudessa rusakko imettää?

Ilmiö on uskomaton mutta tosi. Niin rusakko kuin metsäjäniskin imettää poikasiaan vain kerran vuorokaudessa, tavallisesti hämärän tultua, ja imetys on hyvin nopea tapahtuma. Hyvä havainto on myös se, että poikue on muun ajan hajaantuneena maastoon. Oletetaan, että poikaset välttävät täten parhaiten saaliiksi joutumisen.

Yksittäinen poikanen jättää maastoon vähemmän hajumerkkejä kuin koko poikue, ja käyttäytyminen on edullista myös poikueen keskimääräisen eloonjäämisen kannalta. Jos poikaset oleilisivat yhtenä ryhmänä, saalista etsivä petoeläin saattaisi samalla kertaa tappaa ne kaikki. Hajaantuminen varmistaa sen, että ainakin osa poikasista jää löytymättä. Sama koskee emoakin. Oman turvallisuutensa tähden senkin on parasta elellä yksikseen.

Nopea ja vain kerran vuorokaudessa tapahtuva imetys on otaksuttavasti sopeutuma, joka on tarpeen kuolleisuuden vähentämiseksi. Rusakot ja jänikset ovat tyypillisesti saaliseläimiä, joita ilman meillä voisi olla selvästi vähemmän petoeläimiä.

Imetyksen nopeus edellyttää tietenkin sitä, että emon maito on erittäin ravitsevaa. Silti on vaikea uskoa, että jopa alle minuutin kestävä imetys vain kerran vuorokaudessa takaa poikasille mahdollisuuden riittävän nopeaan kasvuun ennen emon seuraavan poikueen syntymistä. Ehkäpä emme vielä tiedä kaikkea jänisemon ja poikasten keskinäisistä suhteista.

Suomessa on huononakin jänisvuonna vähintään 100 000 metsäjänis- ja rusakkoemoa, jotka synnyttävät kesän kuluessa kaksikin poikuetta. Imetystapahtuman on siis pakko toistua erittäin usein luonnossa. Luotettavia havaintoja siitä on kuitenkin tehty yllättävän vähän. Se varmaankin osoittaa, että jänisten kätkeytymistoimet ovat onnistuneita.