Urho Kekkosen kansallispuiston kämppien vieraskirjoissa vilahtelee tiuhaan nimimerkki Itäkairan prinsessa. Tupa on kulkijan jäljiltä aina siisti, polttopuut pilkottu ja kiehiset vuoltu. Haltijako täällä on käynyt ja pihan haravoituaan kadonnut jäljettömiin?
Kuva: Tea Karvinen
Urho Kekkosen kansallispuiston kämppien vieraskirjoissa vilahtelee tiuhaan nimimerkki Itäkairan prinsessa. Päiväkirjamerkinnät ylistävät luontoa ja maisemia, runoilevat, kärsivät ja näkevät ihmisen pienuuden tunturien varjoissa.
Tupa on kulkijan jäljiltä aina siisti, polttopuut pilkottu ja kiehiset vuoltu. Haltijako täällä on käynyt ja pihan haravoituaan kadonnut jäljettömiin?
Luontokuvaaja Tea Karvinen kulki kolme vuorokautta Itäkairan prinsessan kanssa tunturissa. Kuka hän on?
Lue artikkeli kohtaamisesta Itäkairan prinsessan kanssa Suomen Luonto -lehdestä 9/13. Tilaa Suomen Luonto >>>
Digitaalinen näköisversio Lehtiluukusta >>> 4 €.
Suomen Luonto on nyt myös App Storessa ladattavissa iPhoneen ja iPadiin! Lataa sovellus >>
Urho Kekkosen kansallispuisto täytti tänä vuonna 30 vuotta. Jos ei puistossa ole vielä käynyt, kannattaa ottaa hyvä asento ja lähteä erakkovaeltajan mukaan kansallispuiston upeisiin maisemiin 30 minuutiksi.
Urho Kekkosen kansallispuiston ansiosta maisemat ovat Inarin ja Sodankylän rajalla kohdillaan. Retkihiihtäjälle kiinnostavin lähtöpaikka on Suomen Latu Kiilopää -keskus.
Luonnonsuojelun asiantuntija Petri Piisilä kulkee vuoden ympäri eri puolilla Lappia Metsähallituksen lajiseurantojen ja suojelutyön parissa. Maastopäiviä kertyy vuodessa noin 200. Työn lomassa kameraan tallentuu upeita maisemia ja jännittäviä havaintoja.
