Lauri-kurki on aloittanut elämänsä toisen kevätmuuton ja palannut mobiiliverkon kuuluvuusalueelle Egyptissä. Se oli viipynyt katvealueessa jo kaksi ja puoli kuukautta, vuodenvaihteesta lähtien.

Lauri on nyt pysytellyt pari päivää aloillaan Hurghadan rannalla Suezinlahden suulla.

Ensin maanantain ja tiistain välisenä yönä saapui tekstiviesti, joka kertoi, että kurki on lähtenyt talvehtimisalueeltaan Etiopian Tanajärveltä ja on nyt Egyptissä lähellä Niiliä.

Torstaina Lauri oli päätynyt jo paremmalle kuuluvuusalueelle niin, että koko sen syysmuuton loppu ja kevätmuuton alku piirtyivät vihdoin kartalle.

Viimeisimmän paikannuksen jälkeen nuori kurki oli jatkanut muuttoaan reippaasti, ja saapunut Tanajärvelle tammikuun toisena päivänä. Muuttomatka Saharassa oli Egyptiin koukkaamisen vuoksi pidempi kuin edellisenä syksynä, mutta reippaiden tuulien ansiosta kurki ennätti perille jopa hieman lyhyemmässä ajassa.

Lauri vietti talven noin kymmenen neliökilometrin kokoisella alueella Tanajärven luoteislaidalla. Öisin se haki suojaisan nukkumapaikan soiselta ja vaikeakulkuiselta rannalta. Hetteikön reunasta alkaa peltotilkkujen valtaisa verkko, ja biologi Petri Suorsan mukaan sillä on ollut talvella varmasti hyvät oltavat.

”Paluu alkoi vasta 14. maaliskuuta”, Suorsa sanoo.

Viime keväänä Lauri oli matkassa jo kaksi viikkoa aikaisemmin, mikä voi Suorsan mukaan olla merkki siitä, että tuolloin kurki kulki vielä emojensa mukana. Kurjenpoikaset itsenäistyvät emoistaan talvehtimisalueella tai viimeistään kevätmuuton aikana.

Lauri taittoi ensimmäisinä muuttopäivinään kolmen–neljänsadan kilometrin etappeja. Se lensi korkealla, parhaimmillaan yli 2800 metrin korkeudessa maan pinnasta, ja reippaan alkumuuton huippunopeudeksi mitattiin 100 kilometriä tunnissa. Muuttolennon keskinopeus oli noin puolet tästä.

17. maaliskuuta Lauri ylitti Egyptin rajan. Seuraavana päivänä se eteni vajaat 300 kilometriä Safagaan, mutta sen jälkeen vain 107 kilometriä Hurghadaan, missä se on kuljeskellut alle puolen kilometrin levyisellä rantakaistaleella. Viimeisellä etapilla Lauri eteni hyvin hitaasti, vain keskimäärin 25 kilometriä tunnissa.

”Jäikö se rantalomaa viettämään vai loppuivatko siltä voimat?” ihmettelee Suorsa.

Merenranta ei ole kurjelle kovin tyypillinen paikka pysähtyä pidemmästi lepäilemään, sillä makeaa vettä ei ole saatavilla.

”Tietenkin se voi löytää siitä rantavedestä jotakin eläinravintoa syötäväksi”, hän sanoo.

Muuton tyssäämistä ja vauhdin hidastumista voi selittää vinha vastatuuli, joka on puhaltanut alueella yli 10 metrin sekuntivauhdilla.

Yksikään kurjista ei talvehtinut Espanjassa

Espanja on ollut aiempina vuosina Kurkiseurannan lintujen suosima talvehtimispaikka, mutta tänä vuonna yksikään linnuista ei jatkanut sinne asti. Haisku palasi tuttuihin maisemiin Kroatian Jelas Poljelle. Myös Kulta vietti talvensa samoilla peltoaukeilla Rhône-joen suistolla kuin vuotta aikaisemminkin.

Harmaa sen sijaan yllätti, sillä se on talvehtinut toistaiseksi aina Espanjassa, tyypillisesti Extremaduran alueella lähellä Portugalin rajaa. Nyt sen menohalut loppuivat keskelle Ranskaa Loiren rannalle, hieman Decizen kaupungista kaakkoon.

Haiskun kevätmuutto alkoi tavallaan jo 8. tammikuuta. Joulukuun lopulla se oli edennyt Unkarin Szegedistä Kroatian Jelas Poljelle, ja vain kahta viikkoa myöhemmin se palasi samoja jälkiä takaisin ja jatkoi vielä Unkarin ja Slovakian rajalle.

”Siellä se sitten oli koko tammikuun lopun ja helmikuun, kunnes 4.3. lähti alueelta ja lensi Puolaan Lublinin kaupungin koillispuolelle”, Suorsa kertoo.

Parin viikon lepäilyn jälkeen 19. maaliskuunta Haisku hyppäsi jälleen siivilleen. Se jatkoi ensin Białystokiin ja seuraavana päivänä kohti Itämerta, aivan Kaliningradin rajalle.

Kulta lähti matkaan 27. helmikuuta. Se pysähtyi lyhyesti Italiassa Padovassa ja seuraavan kerran Unkarin lounaisrajalla, kunnes saapui maaliskuun ensimmäisen päivän iltana Hortobágyn kansallispuistoon asti. Pari päivää myöhemmin se jatkoi vielä satakunta kilometriä pidemmälle Slovakian puolelle, missä kurki on viipynyt viimeiset viikot.

Harmaan aloitti kevätmuuttonsa helmikuun 9. päivänä. Se lensi muutamassa päivässä pitkälle Saksan puolelle, Dümmerin kaupungin liepeille. Lähes kolmen viikon lepäilyn jälkeen se jatkoi Puolaan lähelle Polanówin kaupunkia, mihin se saapui 4. maaliskuuta.

Kaksi päivää myöhemmin Harmaa jatkoi Gdanskinlahden rannalle, mutta siinä kohtaa paikannukset alkavat sinkoilla sinne tänne.

”Siinä on niin kova paikannushäirintä Venäjän puolelta, ettei voi tietää, onko Harmaa käynyt Kaliningradin puolella vai ei”, Suorsa kertoo.

”Se on nyt joka tapauksessa jommalla kummalla puolella rajaa ollut 6.3. lähtien, eli se on hyvin lähtötelineissä.”

Lähdimme kurkien muuttoreitille Eurooppaan

Kurkien valtatiellä

Missä Esteri on?

Esteri hävisi syysmuutollaan katvealueeseen Tunisian ja Libyan rajalla, eikä ole vieläkään palannut mobiiliverkon piiriin. Suorsa kertoo uskovansa, että kurki on kuollut talven aikana.

”Aavikkopeltojen omistajat eivät ole ehkä katsoneet ilolla, että sinne on tullut kurkia. Toinen vaihtoehto on joku muu kuolinsyy, mutta tuo on se todennäköisin.”

Suorsa piti katveeseen jääneiden kurkien kuolemaa jo käytännössä varmana, kunnes Lauri ilmestyikin yllättäen kartalle. Laurin paluusta huolimatta toivo Esterin selviytymisestä on ohut.

Ensin hän oli pohtinut, voisiko Esteri olla jatkanut Laurin tavoin Etiopiaan ja olla siksi vielä katveessa. Tutkija Idan Talmon oli kuitenkin kertonut, että valtaosa Etiopiassa talvehtineista kurjista etenee jo Turkissa tai Ukrainassa. Laurikin on siis mukana aivan viimeisissä palaavissa parvissa.

Talmonin mukaan viimeiset kurjet saapuvat Etiopiasta Israeliin maalis–huhtikuun vaihteessa tai huhtikuun ensimmäisellä viikolla.

”Sanotaanko, että jos se ei maaliskuun aikana tule, niin sitten se on kyllä mennyttä”, hän arvioi.