Varpuspöllöjä elää kaikenlaisissa havumetsissä ja metsänreunoissa, kunhan lintu löytää käpy- tai pohjantikan vanhan kolon tai paksuseinäisen pöntön. Laji näyttää suosivan iäkkäitä, hyväkasvuisia kuusimetsiä. Talvisin suuri osa pöllöistä siirtyy pihojen tuntumaan, jossa saalistettavaksi piisaa enemmän pikkulintuja kuin metsissä. Hyvinä myyrävuosina varpuspöllöt syövät enimmäkseen myyriä. Laji on levittäytynyt Etelä-Lappia myöten.

Varpuspöllö on Euroopan pienin pöllö, vain punatulkun kokoinen. Se on päältä valkopilkkuisen ruskea, alta tummajuovaisen valkoinen. Pistävänkeltaiset silmät tuijottavat tummasta naamasta.

Soidinääni on punatulkkumainen vihellys ”pyy, pyy…”, joka toistuu 1–2 sekunnin välein. Koiras viheltelee tyypillisesti ilta- tai aamuhämärässä kuusen latvanipukassa. Yhteysääni on kimakka, nouseva ”tjut tjyt tjyt tjit tjit-tjit”. Naaraan ja poikasten kerjuuääni on hyvin korkea ”psiii”.

Pöllöjen äänikuvaukset, tuntomerkit ja äänikuvaukset perustuvat Pertti Koskimiehen Suomen lintuopas -teokseen (WSOY).

Ääni: Lauri Hallikainen