Lajipari

Juttusarjassa tarkastellaan eri lajien tuntomerkkejä.

Jäniseläinten lahkoon kuuluvat metsäjänis ja rusakko ovat kuin veljeksiä, melkein samannäköisiä, mutta silti myös helposti erotettavissa esimerkiksi koosta, korvista, hännästä ja myös lumijäljistä ja turkin väristä – ainakin näin talvella.

Metsäjänistä tavataan koko maassa, mutta vasta 1800-luvun lopussa Suomeen Karjalan Kannaksen kautta loikkinutta rusakkoa Etelä- ja Keski-Suomessa.

Kumpaakin lajia yhdistää räjähtävän kova nopeus, sillä ne saavuttavat paetessaan 60–70 kilometrin tuntinopeuden. Ja harva meistä on varmaan päässyt kuulemaan metsäjäniksen tai rusakon ääntelyä: molemmat voivat kirkua kuuluvasti vaaran uhatessa.

OPI TUNNISTAMAAN LAJIPARI:

Metsäjäniksen häntä on valkoinen ympäri vuoden. Rusakolla hännän yläpuoli on musta ja alapuoli valkoinen.

Metsäjänis

LEPUS TIMIDUS

Näin tunnistat:

1. Talvella turkki on lähes kokonaan puhtaan valkoinen.

2. Häntä on valkoinen ympäri vuoden.

3. Kuono on lyhyt ja pyöreähkö.

Koko: Pituus 45–60 senttiä, paino 2–5 kiloa.

Väri: Kesällä harmaan-, tumman- tai punaruskea, vatsa vaalea. Talvella lähes kokonaan valkoinen, vain korvien kärjet pysyvät mustina.

Tuntomerkit: Korvat ovat lyhyemmät kuin pää niskasta kuonon kärkeen,
ja niissä on aina mustat kärjet. Häntä on valkoinen ympäri vuoden. Hankikantoon sopeutuneet takatassut ovat suuret ja leveät.

Elinympäristö: Suosii metsiä, soita ja metsäisiä alueita.

Tiesitkö? Metsäjänis on liikkeellä pääosin öisin. Kovassa vauhdissa sen tassujen askelväli voi venähtää jopa neljään metriin.

Levinneisyys: Tavataan koko maassa, tuntureilta saariston katajikoihin.

Rusakko

LEPUS EUROPAEUS

Näin tunnistat:

1. Korvat ovat erittäin pitkät.

2. Turkki on kellertävän- tai harmaanruskea ympäri vuoden.

3. Hännän yläpuoli on musta ja alapuoli valkoinen.

Koko: Pituus 50–70 senttiä, paino 3–8 kiloa.

Väri: Turkki on ympäri vuoden kellertävän- tai harmaanruskea, vatsa valkea. Talvikarva on hieman vaaleampi, mutta ei täysin valkoinen kuten metsäjäniksellä.

Tuntomerkit: Korvat ovat erittäin pitkät ja hännän yläpuoli on musta. Kuono on pitempi, tukevampi ja erottuvampi kuin metsäjäniksellä. Lumijäljistä voi todeta, että takatassut ovat kapeammat kuin metsäjäniksellä.

Elinympäristö: Suosii avoimia maisemia, kuten peltoja, niittyjä ja puutarhoja. Viihtyy hyvin myös taajamissa ja kaupunkiympäristöissä.

Tiesitkö? Päivisin piilossa lepäilevä rusakko voi pakoon pinkoessaan juosta jopa 70 kilometrin tuntivauhtia.

Levinneisyys: Tavataan pääasiassa Etelä- ja Keski-Suomessa.

Opi myös lajiparin lumijäljet:

Tunnista lumijäljet: Metsäjänis vai rusakko?

Juttua korjattu 23.1. kello 23.34: Rusakon kuva vaihdettu, sillä alkuperäisessä kuvassa oli metsäjäniksen ja rusakon risteymä. Risteymällä on lyhyemmät korvat kuin tavallisella rusakolla, jolla korvat ovat huomattavan pitkät. Metsäjäniksen ja rusakon risteymällä silmän väri ja ruumiin muoto ovat kuitenkin rusakolle tyypilliset.

Tarjous luonnonystäville

Kaksi tilausta yhden hinnalla, yhteensä vain 29 euroa!

Tilaa nyt!