Lauha alkutalvi häiritsi karhujen unta
Karhunpesien kosteusvauriot ja metsissä pitkään jatkuneet raivaustyöt ovat saaneet karhuja jalkeille. Pesästä noussut karhu löytää uuden nukkumapaikan nopeasti, kunhan se jätetään rauhaan.
Karhuilla on monia pesänrakennustapoja. Yleisimmin karhu kaivaa pesän hylättyyn muurahaispesään, maahan tai siirtolohkareen alle. Toisinaan kaivaminen jää vähemmälle, ja karhu kömpii talviunille kuusenoksan alle tai valtavaa harakanpesää muistuttavaan maljapesään.
”Tällaisiin maakuoppia muistuttaviin maljapesiin voi märällä kelillä helposti tulla kosteutta, ja silloin karhu joutuu etsimään uuden pesäpaikan”, kertoo Riista ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusmestari Seppo Ronkainen.
Pesien kosteusvaurioita suurempi ongelma on Ronkaisen mukaan kuitenkin lumettomissa metsissä pitkälle talveen jatkuneet metsä- ja raivaustyöt. Esimerkiksi Keski-Suomen metsissä töitä on jatkettu tänä vuonna tavallista pitempään.
Talvisten raivaustöiden osuminen karhujen pesäpaikalle ei ole silkkaa sattumaa. Karhu tekee pesänsä yleisesti juuri sellaisiin raivaamattomiin, tiheisiin ja vaikeakulkuisiin vesakoihin, joihin metsätyöt kohdistuvat. Jos karhu kokee pesänsä uhatuksi, se lähtee herkästi liikkeelle.
Herännyt karhu jätettävä rauhaan
Karhulla on usein tiedossa muutama mahdollinen pesäpaikka talven varalle. Lähdettyään liikkeelle se etsii uuden korjuupesän nopeasti ja asettuu taas aloilleen. Näin ainakin ihannetilanteessa, jolloin karhua ei häiritä uudestaan.
”Jos on ehtinyt tulla lunta ja maassa näkyy karhunjälkiä, niin utelias ihminenhän on helposti perässä etsimässä karhua”, Ronkainen sanoo.
Kun sana leviää, yhden karhun perässä voi olla pahimmillaan montakin kulkijaa, ja uuden rauhallisen pesäpaikan löytäminen hankaloituu. Karhu ei kotiudu pesään, jos sen lähistöllä liikkuu hämmästelijöitä.
”Talvipesästä noussut karhu pitäisi ehdottomasti jättää rauhaan, eikä nähdystä karhusta tarvitsisi edes kertoa kenellekään”, painottaa Ronkainen.
Huonot unet voivat saada karhun kärttyiseksi etenkin, jos pesästä pitää nousta. Liikkuminen kuluttaa myös runsaasti arvokasta vararavintoa, ja tämä kostautuu keväällä. Talvella nousseet karhut heräävät nälkäänsä ennen aikojaan ja nousevat etsimään ruokaa.