Varanginvuonon rannat olivat alkusyksystä täynnä harmaalokkeja ja merilokkeja, toki enemmistö harmaalokkeja. Monasti lokit istuivat monisatapäisin parvin myös tundran nummilla, yleensä kuitenkin rannan tuntumassa.

Pikkukajavia lenteli vuonolla pieninä parvina, mutta lintuvuoret ne olivat jo jättäneet tältä vuodelta. Nyt nekin ovat jo suurilla Atlantin selillä lännenpänä.

Tiiroja oli vielä tuohon aikaan jonkin verran. Joskus lapintiirat kerääntyvät yllättävänkin runsaina, jopa yli tuhannen määrin esimerkiksi Vardön saarille ennen syysmuuttoaan. Ja missä tiirat ja lokit, siellä myös kihuja. Nyt tiirat ovat kaukomatkoilla; niistä voi lukea vaikkapa Suomen Luonnon viimeisestä numerosta.

Harmaalokkiparvet kerääntyivät isoin joukoin rannoille.

Lokit eivät välttämättä ole aina erityisen suuressa suosiossa! Mutta! Ennen kuin kauhistelemme niitä, haluan väittää: lokit ovat komeita, näyttäviä, ilmeikkäitä. Niiden voimakkaat äänet kuuluvat järville sekä meren rannoille ja saaristoon. Lokit ovat myös hyvin taitavia lentäjiä. Lokit kuuluvat romaanien ja novellien luontokuvauksiin; satamatunnelma ilman lokkeja ei ole aito. Kannattaa havainnoida lokkejakin!

Tässä vain muutama tunnelmakuva Varanginvuonolta elokuun lopulta. Talvellakin vuonon aina sulissa satamissa on lokkeja ja silloin joukkoon liittyvät mm. vielä pohjoisemmat grönlanninlokki ja isolokki, joiden aikuiset ovat kokonaan valkoisia.

Lokkiparvet antavat ilmettä karuun rantamaisemaan.

Harmaalokit ja merilokit, nuoret ja vanhat, odottavat kalastajia saapuvaksi satamaan. Huuto ja melske on melkoinen, kun kalastaja heittää perkeitä lokkien kiisteltäväksi.

Kaksi merilokkia istuu kalajällin huipulla Nessebyn kirkon niemessä.

Vaihtopukuisia pikkukajavia vuonon rannalla. Kajavan jalat ovat kaikissa puvuissa mustat.

Tämä pikkukajava lensi jo melko lailla talvipukuisena.

Lokit istuskelevat aamun valoissa Ekkeröyan satamassa.