Itämeren lohikanta alkoi elpyä pahasta aallonpohjasta 1990-luvun loppupuolella. Poikastuotanto kasvoi Pohjanlahteen laskevissa joissa sekä Suomen että Ruotsin puolella viime vuosikymmenen lopulle asti, ja sen jälkeenkin poikasia on lähtenyt merelle runsaasti.

Mereltä pitäisikin palata nyt paljon aikuisia kaloja kotijokiinsa.

”Jos kaloilla olisi ollut normaali eloonjäänti meressä, nyt pitäisi tulla huippumääriä lohia takaisin,” kertoo Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Atso Romakkaniemi.
Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, vaan nousevien lohien määrä Pohjanlahden joissa on Romakkaniemen mukaan pienentynyt selvästi. Voimakkainta lasku on ollut Tornionjoella, jossa nousulohien määrä on pudonnut kolmannekseen viime vuosikymmenen keskimääräisestä lohiluvusta. Muissa joissa pudotus on ollut maltillisempi: esimerkiksi Simojokeen nousevien lohien määrä on nyt noin puolet keskimääräisestä tilanteesta.

Aikaisempina heikkoina aikoina nousulohien hupenemisen syynä olivat voimakas kalastus merellä ja heikko poikasten tuotanto. Nykyisin lohen merikalastus on vähäisempää. Hyvän poikastuoton ja vähentyneen kalastuksen myötä jokiin kuuluisi palata vähintään saman verran lohia kuin menneinä hyvinä vuosina.

Hurja pudotus kertoo siitä, että nuoria lohia kuolee meressä jostain syystä paljon aiempaa enemmän.

”Tällainen pudotus merkitsee todella rajua eloonjäännin laskua näille poikasille siellä merellä. Sillä tavalla tämä on ihan poikkeuksellinen tilanne”.

Nykyiseen huonon tilanteen taustalla täytyy olla joitain entuudestaan tuntemattomia tekijöitä. Tutkijat etsivät nyt poikasten kuolleisuuden kasvun syitä.

”Kyse saattaa olla hyvinkin monimutkaisista asioista, ja meidän täytyy tutkailla meriympäristöä monesta eri näkökulmasta.”

Tutkijat selvittävät muun muassa, onko nuorten merivaellukselle lähteneiden lohien ravinnon määrässä ja laadussa tapahtunut jotain, joka selittäisi muutosta. Ilmastotekijät voivat vaikuttaa välillisesti lohen ravinnon määrään ja laatuun. Tämän lisäksi he tarkastelevat monia muita kuolleisuustekijöitä, kuten mahdollisuutta, että lohenpoikasia joutuisi merkittävästi aikaisempaa enemmän merikalastuksen sivusaaliiksi.

Ei näytä hyvältä yhtään.”

Atso Romakkaniemi. Kuva Luken arkisto

Atso Romakkaniemi. Kuva Luken arkisto

Erikoistutkija Atso Romakkaniemi, Luonnonvarakeskus

Ainoa tuore tietolähde ensi vuoden lohennousun arviointiin on tässä vaiheessa se, minkä verran kuluvana vuonna on noussut yhden merivuoden lohia.
Määrä on yhteydessä siihen, kuinka paljon ensi vuonna nousee kahden vuoden ja sitä seuraavana vuonna kolmen vuoden kaloja. Tänä vuonna Tornionjokeen on noussut yhden merivuoden lohia vielä vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna.

Kalastus lisää vanhempien lohien kuolleisuutta.
Nuorien merivaellustaan aloittavien kalojen kuolleisuuteen, niiden ensimmäisen vuoden tai ensimmäisten kuukausien aikana, vaikuttavat puolestaan voimakkaimmin luontaiset tekijät. Näiden tekijöiden takana voi olla hyvin monenlaisia meren ravintoverkkoon ja tilaan vaikuttavia syitä.

Nykyinen tilanne on uusi.
Merikalastus on ollut takavuosikymmeninä määräävä tekijä siinä, kuinka paljon jokiin nousee aikuisia lohia, mutta nyt suurin syy vaikuttaa olevan poikasten eloonjäännin vaihtelu.

 

Edit 13.9.2024 klo 9.00. Korjattu kuvatekstiin, että kuva on Tenojoelta eikä siten esitä Itämeren lohia, kuten väitettiin.

ilmastonmuutositämeren lohikalastusLohiSimojokiTornionjoki

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €