Kysyimme lukijoiltamme, mitä sanoja he käyttävät jäiden äänistä. Vastauksia tuli pitkälle toistasataa ja erilaisia sanojakin lähes sata. Kiitos kaikista viesteistä!

Lähes kaikki sanat pyrkivät jäljittelemään jäiden ääniä (onomatopoeettisuus). Vastauksista selviää, millaisia ilmiöitä kevätjäähän liittyy. Ne voi jakaa karkeasti neljään, joista käytetyimmät sanat olivat helinä, ritinä, paukahtelu ja ulvonta. Mistä nuo äänet sitten syntyvät?

Jäät ovat äänekkäimmillään silloin, kun lumi on sulanut ja paljastanut altaan jääkannen. Aurinkoisina kevätpäivinä ilman lämpötila voi nousta reilusti plussalle ja tähtikirkkaana yönä painua jälleen napakasti pakkaselle. Kun jää vuoroin sulaa ja jäätyy, myös sen tilavuus vaihtelee. Myös tuulet, vaihtuvat ilmanpaineet ja veden virtaukset tempovat jäätä eri suuntiin. Syntyvät äänet ovat monenkirjavia.

Kireä pakkanen saa jään naksumaan, napsahtelemaan, narisemaan, natisemaan ja narskumaan. Se myös rauskuu, rapsahtaa, ruksuu ja rosahtelee. Kielemme muovautuu samaa tahtia jään kanssa, ja sen osoittaa myös sanarimpsu ritistä, rätistä, rutista ja ratista.

Kun jäähän halkeaa suuria railoja, pamaus voi olla kova. Matalat äänet kertovat paksusta teräsjäästä. Silloin jää kumahtelee, kumajaa ja kumuaa sekä jymisee. Vähän ohuempi jää enää kolisee, kalahtelee, paukkaa ja poksahtaa. Kaiku ryydittää ääniä ja kuljettaa ne kauas.

Luonnonvoimien vaivaaman jään ääni voi myös venyä pidemmäksi, jopa aavemaiseksi ulinaksi. Moni oli havainnut saman. Heidän sanoissaan jää moikuu ja mojeltaa, vonkuu ja ujeltaa sekä vongahtelee. Tähän ilmiöön liitettiin myös paljon ihmisten ääniä kuvaavia sanoja, kuten vaikerrus, valitus, laulaminen ja soittaminen, sekä eläinten ääniä, kuten naukuminen, mouruaminen, murina ja jopa karjunta. Jään ääntä verrattiin myös valaiden ja delfiinien ääniin. Sanavalinnat kertovat, että ajatuksissa jää rinnastetaan eläviin olentoihin.

Teräsjään sulaminen alkaa rannasta, missä jää puikkoontuu. Jääpuikot osuvat veden keinuttaessa toisiinsa ja kilisevät, hilisevät, kalisevat ja huiluttavat. Ääntä kuvailtiin tiukujen ja jäisen kanteleen soitoksi.

Jään lomassa aaltoileva vesi kihisee, ja sihisee, kahisee ja suhisee. Eräs vastaajista kuvaili, miten aaltoileva vesi lupsahtaa jäälautan alla.

Monet sanat olivat itse keksittyjä tai toisesta yhteydestä poimittuja juuri tähän tarpeeseen. Lukijat kertoivat, miten jää vuhkuttaa, mulisee, umputtaa, jollottaa, voksahtelee, karahtaa ja möjähtää.

Sanaston lisäksi keräsimme lukijoiden kokemuksia jään äänistä. Monelle ensimmäiset kokemukset olivat olleet jopa pelottavia, etenkin, jos sattui juuri olemaan jäällä. Eräällä vastaajalla jään paukahtaessa railo oli auennut suoraan jalkojen juureen, mutta onneksi jää oli paksua ja kokemuksesta selvittiin säikähdyksellä. Samaan aikaan äänet kiehtovat. Niitä verrattiinkin monesti ukkoseen, joka myös pelottaa ja kiehtoo samaan aikaan.

Lukijoiden vastauksista kuuluu kunnioitus jäätä kohtaan. Keväinen jäiden konsertti on odotettu tapahtuma ja vaikuttava osoitus luonnonvoimista. Äänien sanottiin myös olevan Ahdin, suomalaisen muinaisuskon veden jumalan, koputuksia jääkannen alta.

Jää on tarjonnut monille ikimuistoisia elämyksiä. Lukija kertoo, miten jään näytöksen kunniaksi avattiin pullo kuohuvaa. Toinen taas vertaa ilmiön vaikuttavuutta revontuliin.

”Voisi olla myöskin matkailuvaltti”, hän ehdottaa.