Jos termit alkuperäislaji, tulokaslaji, vieraslaji ja haitallinen vieraslaji ovat menneet sekaisin, nyt ne kieppuvat kuin arokierijä.

Professorin ja Korkeasaaren entisen johtajan Seppo Turusen Valloittavat lajit. Tulokkaat ja vieraslajit tulimuurahaisista jättipalsamiin -teoksessa (Into 2015) käsitteet saavat perusteellisen tuuletuksen. Kirjan punainen lanka on asioiden suhteuttaminen toisiinsa. Ihminen on kiistatta maapallon haitallisin laji ja myös vieraslaji. Ihminenhän on ollut maapallolla vasta silmänräpäyksen maapallon ikään verrattuna.

Ihmistä paljon haitattomammat vieraslajit kylvävät suurinta tuhoa rajatuissa elinympäristöissä kuten saarilla, joilla on koto­peräistä lajistoa. Meillä lajien uhanalaistumisen syyt ovat lähinnä metsätaloudessa ja avoimien maiden pensoittumisessa.

Kun jääkausi väistyi Suomessa, maa alkoi vähitellen vihertää. Ensimmäisten joukossa noin 9000 vuotta sitten alkoivat männyt itää. Vasta noin 5000 vuotta sen jälkeen oli kuusen vuoro.

Onko kuusi vieraslaji? Ei ole, koska tulokkaat on jaettu muinaistulokkaisiin ja uustulokkaisiin. Muinaistulokkaista, kuten piharatamosta ja päivänkakkarasta, kellään ei liene pahaa sanottavaa. Monet uustulokkaatkin kuten siili ja metsäkauris ovat jo sopeutuneet luontoomme ja jotkin vieraslajeiksi nimetyt kuten ruttojuuri alkavat näyttää jo kotoisilta. Entä haitalliset vieraslajit?

Ongelmallisia ovat taudinaiheuttajat ja muun muassa minkki sekä jättipalsami, mutta Turusen mukaan moni olisi päästettävä pannasta; esimerkiksi ”viehättävän näköinen” karhunköynnös tai ”linnuille kelpaava” terttuselja.

Haitallinen tulokas -leima on kirjan mukaan lätkäisty suotta ja usein tutkimatta monelle lajille. Valloittavat lajit on mielenkiintoinen puheenvuoro. Siitä sukeutuu taatusti kiivas keskustelu.

4/5

Arvio on julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 7/2015.