Numerossa 9/18 Suomen Luonnon toimitus kertoi omat suosikkinsa luonto- ja ympäristökirjoista. Samalla pyysimme lukijoita kertomaan omia vinkkejä ja saimme koko joukon kuvauksia ikimuistoisista kirjaelämyksistä. Tämä lista auttaa löytämään vielä puuttuvan joululahjan.

Pertti Koskimies ja Markus Varesvuo

Metson suku

Docendo 2015

240 s.

Kahden kokeneen tekijän yhteisteos on viiden tähden kirja. Teksti on Koskimiestä parhaimmillaan ja kuvat Varesvuota parhaimmillaan. Mikä parasta, teksti ja kuvat kietoutuvat mainiosti yhteen. Valtava tietopaketti Suomen kanalinnuista on kirjoitettu perusteellisesti, ymmärrettävästi ja elävästi. Kirjassa olevat linnut maisemassa -kuvat, etenkin riekko ja kiiruna, ovat luontokuvia hienoimmillaan.

Joni Sundström

Espoo

Martti Montonen

Suomen peura

WSOY 1974

117 s.

Tutustuin kirjaan heti sen ilmestyttyä 1974 ja se teki minuun vaikutuksen vuosikausiksi. Vieläkin selailen sitä mielelläni. Innostuin, kun asuinpaikkamme Uimaharjun lähiympäristöstä löytyi peura-nimistöä, mikä osoitti lajin likkuneen menneisyydessä täälläkin. Olen päässyt näkemään peuroja Kuhmon Elimyssalolla, missä Montonenkin niitä kuvasi. Teos on yksi suomalaisen luontokirjallisuuden helmistä!

Reijo Erola

Uimaharju

Bo Mossberg & Lennart Stenberg

Suuri Pohjolan Kasvio

Tammi 2012 (3. painos)

928 s.

Tämä on paras kasviopas, minkä tunnen. Aivan uskomattoman kaunis ja selkeä. Kasvien tunnistaminen on melko helppoa jo kuvien perusteella. Käytän kirjaa joka kesä.

Eira Korhonen

Jorvas

Pekka Nuorteva

Eläimiä värikuvina

WSOY 1956

124 s.

sekä

Sesse Koivisto

Eläintarha olohuoneessamme

Otava 1973

236 s.

Eläimiä värikuvina -kirjan ostin itse 11 -vuotiaana kirkolla käydessäni Sotkamon kirjakaupasta, kun tykkäsin paljon eläimistä ja halusin tietoa niistä. Lapsena ja nuorena kirja olikin ahkerassa käytössäni. Myöhemmin olen ostanut lisää uudempia ja laajempia, monenlaisia tarkempia eläinkirjoja, vaikka tietoa etsien tarvittaessa yhä selailen sitäkin vielä. Kirjastoautosta lainasin lapsena Sesse Koiviston Eläintarha olohuoneessamme -kirjan ja haltioituneena luin sen. Meillä oli monia kotieläimiä, joiden parissa elin ja touhusin. Karitsoita hoidimme tarvittaessa sisälläkin, mutta villieläinten elo sisätiloissa oli ihmeellistä luettavaa. Haaveenani oli tulla Korkeasaaren eläintenhoitajaksi, kuten Ystäväni-kirjaan olen kirjoittanut.

Kaarina Heiskanen

Käärmelahti

Eeva-Liisa Hallanaro ym. (toim.)

Metsän salainen elämä

Gaudeamus 2016

395 s.

Kirjassa on kiehtovia tarinoita vähemmän tunnetuista metsän asukkaista, joiden merkitys koko ekosysteemille on hämmästyttävän suuri.

Mari Wikholm

Kuopio

Wil Huygen & Rien Poortvliet

Suuri tonttukirja

WSOY 1878

212 s.

Tämä kirja teki minuun lapsena suuren vaikutuksen. Se on ihanasti kuvitettu. Pieniä tonttuja siellä täällä. Lisänä siinä on ihania piirrettyjä kuvia metsän eläimistä ja asioista, esimerkiksi käpyjä. Tämä ei tietenkään ole mikään varsinainen luontokirja mutta pienelle lapselle oivallinen kirja tutustua luontoon ja eläimiin.

Hanna Vaahteranlinna

Lahti

Sanni Seppo ja Ritva Kovalainen

Metsänhoidollisia toimenpiteitä

Hiilinielu 2009 / Miellotar 2009

200 s.

Vertaistukikirja puupeltojen ja raiskattujen metsien luvatussa maassa. Peräkylän tyttönä olen nähnyt hävityksen kauhistuksen ihan vierestä – sen, kuinka metsällä on omistajilleen usein vain välinearvo, luonnon monimuotoisuudesta ja virkistysarvoista viis! Kovalaisen ja Sepon kirja on surutyökirja, jota metsäntyttö tarvitsee aina ja aina vaan. Ja se on aika surullista.

Maria Saarnio

Karstula

Matti Valta & Irene Routio

Suomen lehdot

Otava 1990

142 s.

Kirja iski lujaa teini-ikäisen luontoromantikon sieluun, jonka arkiympäristö oli havupuuvaltaista talousmetsää. En ollut tiennyt, että Suomessa saattoi olla niin kauniita lehtimetsiäkin. Aloin haaveilla lehdoista ja tein jopa maalauksia kirjan valokuvien pohjalta. Sittemmin opin arvostamaan havumetsiäkin, mutta tuo kirja, jonka kummini antoivat minulle kuultuaan, että lainaan sitä kirjastosta loputtomiin, on edelleen kovin rakas ja erityinen, vaikka taitoltaan vähän ysäri ja kulmatkin kuluneet. Tuntuu vähän hassulta, että tietokirjaa on voinut rakastaa niin paljon.

Kaisa Illukka

Lena Anderson & Cristina Björk

Linnean luontokirja

Otava 1983

61 s.

Tämä kirja oli ensimmäisiä omistamiani kirjoja lapsena. Se vaikutti suuresti omaan kiinnostukseeni luontoa kohtaan. Tämä kirja on edelleen minulla tallessa, vaikka se on kovia kokenut. Kansissa ja sivuissa on nähtävissä kosteuden aiheuttamia vaurioita, kun syksyisenä päivänä unohdin kirjan vaahterapuun alle sateeseen. Itkua tuhertaen illalla kuivateltiin kirjaa patterin päällä. Sivujen väleissä on myös kuivateltu monet kukat, lehdet ja neliapilat.

Heidi Kallio-Vänskä

Sastamala

Rachel Carson

Äänetön kevät

Tammi 1963

256 s.

Opiskelin biologiaa ja kemiaa. Tajusin nuorena ihmisenä, että kaikki ihmisen keksimä ympärillämme merkitsee jotain ja meidän on ymmärrettävä merkitys. Ei voi uskoa erilaisiin lupauksiin eikä tekoihin, että tämä on hyvää ihmiskunnalle, ja niin edelleen. Veljeni ja hänen vaimonsa lahjoittivat kirjan minulle 1970 saatesanoin: ”Kiihkoilijan joulua t. Tuulia ja Jukka”. Olin iloinen kommentista – tarvitaan kiihkoilua.

Pirjo Sohn

Helsinki

Leinonen Antti

Ahman kintereillä

Maahenki 2012

174 s.

Ahman kintereillä avaa hienosti salaperäisen ahman elämää ja kirjan kuvat ovat aivan mahtavat. Olen palannut kirjan pariin joka ikinen joulu sen jälkeen kun sain sen joululahjaksi julkaisuvuonna.

Riikka Häkkinen

Raisio

Seppo Vuokko

Latva pilviä piirtää

Maahenki 2016

264 s.

Olen nuori mies, viheralan puutarhuri ja arboristiopiskelija. Eittämättä selvää kohderyhmää. Ensimmäisellä lukukerralla kirja antoi paljon ja teki suuren vaikutuksen huimalla tietomäärällään ja hienoilla kuvillaan. Nyt toinen (hitaampi) lukukerta menossa, ja nyt on pyrkimyksenä sisäistää suurempi osa myös solutason tietämystä kuin ensimmäisellä kerralla. Lukukertoja tulee varmasti vielä lisää, kunnes kaikki, tai edes suurin osa kansien välissä olevasta tiedosta on saatu talteen. Ostin kirjan lahjaksi valmistuttuani Suomen parhaalle opettajalle (Markku Loippo). Myös luonnosta kiinnostuneille ystäville, läheisille ja luokkatovereille olen tätä mielestäni parasta luonto-/tietokirjaa suositellut. Kiitokset kirjoittajalle. Tulevia teoksia odotellessa.

Joonas Nyman

Marja Härkönen & Elina Varis

Suomen limasienet

Luomus 2012

238 s.

Tämän kirjan kuvat ovat sykähdyttävän upeita. Lainaan kirjan säännöllisin väliajoin kirjastosta. Aamukahvilla sitten ihailen hengästyttävän muotoisia ja värisiä limasieniä, minkä jälkeen saan loppupäivän koitoksissa tiukan paikan tullen voimia ja rauhoitun palauttamalla mieleeni aamun visuaalisen nautinnon. Tekstiosuus antaa uuden ulottuvuuden luonnon ilmiöiden ymmärtämiseen.

Heli Sutinen

Tammela

Stefan Casta & Bo Mossberg

Sohvin puukirja

Mäkelä 2007

42 s.

Tämä sarja on todella tarkkaan ja yksityiskohtaisesti kuvitettu lasten luontokirjasarja, jonka perusteella aikuisetkin saavat kauniissa paketissa tuhdisti perustietoja kasveista. Olen vaikuttunut ja lapsenikin rakastavat näitä kirjoja! (Sohvin marjakirja, Sohvin kukkakirja, Sohvin puukirja)

Sini Korpinen

Vihti

Olli Aulio

Suuri Retkeilykirja

Gummerus 2012 (10. painos)

581 s.

Kirjasta löytyy satoja hyödyllisiä vinkkejä ja erätaitoja isommille ja pienemmille retkille, ja on muutenkin mielenkiintoista luettavaa. Nykyaikana monet vanhat ja luotettavat erätipsit meinaavat unohtua ja jäädä digitalisaation ja teknologian jalkoihin. Kirja herättää ne taas eloon!

Mari Kauppi

Edith Holden

Nuoren naisen päiväkirja luonnon tapahtumista 1906

Otava 1979

186 s.

Vaikka tämä onkin Brittein saarten luonnosta kertova kirja, rakastan sitä. Miten hellyydellä ja taidolla Edith kuvaa lähiluontoaan aikana jolloin luonnonsuojelua ei ollut vielä keksittykään. Kaunis kuin mikä ja opettavainenkin!

Reetta Nummela

Joensuu

Hannu Hautala

Kuukkelin maa

Weilin + Göös 1985

144 s.

Olin 8-vuotias, kun isäni sai tämän kirjan lahjaksi. Muistan, kuinka kirjassa oli useita kuvia, joissa lintu tai eläin oli niin täysin elinympäristöönsä sulautuneena, että sitä ei 8-vuotiaan tarkkaavaisuudella heti huomannut. Isä väitti, että kuvassa on lintu, etsi se. Katsoin ja katsoin, ja viimein sen sitten löysin. Ihmettelin, kuinka luontoon voi niin hienosti sulautua suojavärillään. Siitä lähtien katsoin aina (ja katson yhä) luontokuvia keskittyneenä ja tarkkaavaisesti, pienimpiäkin yksityiskohtia hakien. Siitä tämä luontorakkaus lähti.

Riina Semenoja

Espoo

Lorentz Bolin & O. A. von Post

Värikuvakasvio

WSOY, 1951

197 s.

Kirja hankittiin isoveljelleni vuonna 1954, ja minä perin sen häneltä jo varhain. Kasvit ovat kauniita ja taitavasti piirrettyjä, värit miellyttävän vanhanaikaiset ja hieman haalistuneet. Olen palannut kirjan ääreen usein, ja joka kerta tulee miellyttävä ailahdus ja hieman nostalginen olo. Rakkauteni kasveihin ja Suomen luontoon kasvoi tämän kirjan seurassa.

Sinikka Tuohimetsä

Äänekoski

Gerald Durrell

Löytöretki luontoon

Karisto 1982

320 s.

Kirja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen lapsena. Se julkaistiin suomeksi vuonna 1982, ja vaikka monet kirjan elinympäristöistä ja eliöistä olivat Suomessa harvinaisia tai vieraita, tapa jolla niistä kerrottiin sai kiinnostumaan syvästi ympäröivästä luonnosta. Etenkin jokisuiston kuvaus sekä ajatus siitä, että voisin vielä joskus nähdä kuningaskalastajan, olivat kiehtovia.

Paula Niemi

Helsinki

Ivar Hortling

Pieni lintukirja

WSOY 1927

81 s.

”Kiuru 4.4., peippo 6.4., isokuovi 12.4., kivitasku 15.4., töyhtöhyyppä 16.4., sepelkyyhky 17.4., laulurastas 17.4., kurki 17.4., västäräkki 21.4., tiltaltti 30.4. …” Siinäpä melkein päättymätön litania kevään muuttolintuhavaintoja vajaan kuukauden ajalta Jämsän Olkkolasta vuonna 1953. Kaikkiaan luetteloon kertyi 20 lintulajia, viimeisenä kirjosieppo 18.5. Hajanaisempia lajiesiintymiä on kirjattu vuoteen 1958 asti.

Havaintomerkinnät löytyvät lyijykynällä kirjoitettuina Ivar Hortlingin laatimasta Pienestä lintukirjasta, joka oli ilmestynyt Kuvataiteen kustantamana ja Oy Tilgman Ab:n painamana 1944. Sain tämän 62 sivua käsittävän postikorttikokoa olevan kirjasen tuliaislahjaksi Tampereen-tädiltäni seuraavana vuonna, jolloin täytin kuusi vuotta ja osasin jo lukea.

Joulupukin tuomien lastenkirjojen jälkeen Pieni lintukirja oli aarteeni, jota asiantuntevasti esittelin kavereilleni. Olihan linnut esitetty siihen aikaan harvinaisina värikuvina, tosin piirroksina. Opin tunnistamaan lähes kaikki kirjan linnut käytännössä, poikkeuksina sellaiset harvinaisuudet kuin esimerkiksi pähkinähakki, harjalintu, kuningaskalastaja ja liejukana, joita ei Päijänteen rantamilla näkynyt. Yöpöllön nimen olen myöhemmin viivannut yli ja kirjoittanut päälle lehtopöllön eli linnun nykyisen nimen.

Tuomo Ilomäki

Espoo

Anneli Jussila & Juha Ilkka

Metsänsydämiä

Sanasato 2017

94 s.

Tämä pieni kirja on mykistävän kaunis kuvan ja sanan liitto. Runollisen proosan ja herkkien kuvien keinoin avataan väyliä luonnon loputtomaan ihmeellisyyteen, siihen, minne yhä harvempi enää pääsee. Jussila on kuunnellut herkin korvin ja Ilkka nähnyt valppain silmin, kuinka ”talvi tunnustelee maisemaa” ennen kuin se saa pitävän otteen, kuinka haikara lentää ohi ”kuperin siiveniskuin”, kuinka kaunis on nuoren viirupöllön sulka.

Kirja antaa lohtua metsien tilaa surevalle. Metsät ovat ”valtakunta ilman valtaa”, mutta jossakin piileksii yhä kauneutta ja monenmuotoista elämää. Kuvat näyttävät kasvien ja eläinten eri vaiheita, sanat kertovat puiden, noidanlukkojen, suovillan ikiaikaista tarinaa. Suosikkikuvassani rautiainen ja talitiainen ovat kuin kaksi touhukasta torimatamia rientämässä askareisiinsa. Toivottavasti ehtivät!

Maijaliisa Mattila

Tampere