Julistimme Luontoharrastuksen tähtihetki -kirjoituskilpailun Harrastuksista parhain -artikkelin yhteydessä (SL 3/2026). Kisaan osallistui kymmeniä luontoharrastajia mukavilla muistoillaan. Voittajaksi valitsimme Vesa Heinosen kertomuksen Luontoharrastajasta ympäristönsuojelijaksi. Onneksi olkoon! Vesa saa palkinnoksi Sami Karjalaisen Muodonmuutoksia ihmettelemässä -kirjan (Tammi 2025).

Lämmin kiitos kaikille kirjoituskilpailuun osallistuneille luontoharrastajille! Lue kilpailun voittajateksti alta!

Luontoharrastajasta ympäristönsuojelijaksi

Vaasan lyseon keskikoulun neljännellä luokalla välitunnilla luokkatoverini tuli ehdottamaan että tulisin mukaan koulun luontokerhoon, koska siellä oli kivaa ja oppisi tuntemaan lintuja. Kerho kokoontui kouluajan jälkeen koulun kolmannessa kerroksessa, jossa olivat luonnontieteen luokat ja kokoelmat. Reviiri-kerhon toimintaa oli vetämässä kuraattorina biologian ja maantiedon opettaja. Koululla oli pitkät perinteet luonnonharrastuskerhojen järjestämisessä. Näitä olivat esimerkiksi Brometheus, Vuokko I ja Vuokko II sekä geologiakerho Geiger.

Ensimmäisen kerran jälkeen olin valmis jatkamaan luontokerhossa. Vanhemmat kerholaiset veivät linturetkille, joilla opeteltiin tunnistamaan lintuja, mutta tutkittiin ja opeteltiin tuntemaan myös muutakin luontoa. Muutamista jo vanhemmista lukiolaisista tuli esikuviamme, jotka ottivat hienoja lintukuvia, alkoivat merikotkien suojelun ja osallistuivat Luonto-Liiton toimintaan. Varsinkin Luonto-Liiton talvipäivistä tuli kohokohtia, joilla tutustuttiin eri puolilta Suomea tulleisiin luontoliittolaisiin ja tietysti osallistuttiin omalla näyttelyosastolla kilpailuun. Ennen talvipäiviä valmisteltiin kerholehteä, koottiin näyttelymateriaalia omista tutkimuksista ja toiminnan esittelystä. Toinen merkittävä tapahtuma kerhotoiminnassa olivat kevätleirit toukokuun viimeisellä viikolla saaristossa. Paitsi luontotuntemuksen opiskelua ja pienten tutkimusten tekoa opimme arvostamaan luontoa ja saimme eräretkeilyn taitoja.

Vähitellen Reviirin toimintaan tuli lisää oppilaita ja kerhon kevätleirit, jotka järjestettiin Vaasan ulkosaaristossa viimeisenä kouluviikkona vetivät mukaansa naapurikoulujenkin oppilaita. Kerholaisten lisääntyessä nuorimmat muodostivat oman Avis-kerhon.

1960-luvulla alkoi ympäristökeskustelu, joka alkoi kiinnostaa monia. Luonnonsuojeluyhdistystä ei Vaasassa ollut, vaan koko maakunnassa oli vain yksi alueellinen Etelä-Pohjanmaan luonnonsuojeluyhdistys, jossa valtaa pitivät pääasiassa metsäammattilaiset. Tammikuisena päivänä kerhomme kuraattori tuli kysymään haluaisinko lähteä Helsinkiin Suomen luonnonsuojeluyhdistyksen kokoukseen. Kokous oli muistaakseni talvisena sunnuntaiaamuna Säätytalolla ja siellä päätetettiin muuttaa yhdistys Suomem Luonnonsuojeluliitoksi, johon paikalliset yhdistykset voisivat liittyä.

Muistan kokouksessa näkyvästi esiintyneen Esko Joutsamon, joka tuli myöhemmin tutuksi osallistuessani liitoon moniin tehtäviin. Perustimme kaupunkiimme luonnonsuojeliiton paikallisyhdistykseksi Vaasan Ympäristöseuran. Tämän jälkeen olimme mukana perustamassa Vaasan läänin luonnonsuojelupiirin sekä paikallisyhdistyksiä Pohjanmaalle. Tästä alkoi työni ohella ura luonnonsuojelijana, mutta luontoharrastus ei väistynyt koskaan.

Teksti: Vesa Heinonen

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!