Polkujuoksun suosio kasvaa vuosi vuodelta. Ei ihme, sillä laji yhdistää monta hyvää tekijää – tietysti liikunta itsessään ja luonnossa oleminen. Altistuminen luonnon mikrobeille edistää sekä fyysistä että psyykkistä terveyttä monin eri tavoin. Juokseminen asfaltti- ja sorateitä pehmeämmällä alustalla on ystävällistä nivelille, ja mahdollistaa juoksemisen heille, joiden jalat kipeytyvät tiellä.

Poluilla pääsee pakoon autoja ja ruuhkaa. Hetkeksi voit unohtaa muut ihmiset ja arkielämän kiireet. Kun keskittyy jokaiseen kiven, juuren ja kumpareen ylittämiseen, aika kuluu kuin siivillä, eikä ehdi tylsistyä, niinkuin pitkällä suoralla tiellä. Polkujuoksu on myös raskaampaa kuin tiellä juokseminen. Höllennä siis suosiolla totuttua tahtia. Kivien ja juurien yli hyppiessä koordinaatio ja tasapaino saavat harjoitusta ja ketteryys paranee.

Polkujuoksun aloittaminen on helppoa. Erityisvarusteita ei tarvitse hankkia heti, tavalliset lenkkitossut ja liikuntaan sopivat vaatteet käyvät mainiosti. Lenkkarit saattavat kastua, jos eteen osuu kostea painanne, suo tai ojan ylitys. Se ei haittaa, anna vaan mennä! Kun jalat ovat kerran kastuneet, ei tarvitse murehtia jokaisen lätäkön ylittämistä kuivin jaloin. Tossut voi kuivatella kotona.

Lähimpiä lenkkipolkuja voi tutkailla kartasta. Maanmittauslaitoksen Karttapaikan avulla voi etsiä lähipolkuja. Tulostettavan kartan juuri haluamastasi paikasta löydät näppärältä pullautuskartta -sivustolta.

Kaikkia ei tietenkään ole merkattu karttoihin, joten tuntemattomia polkuja kannattaa lähteä tutkimaan avoimin mielen. Löytöretkeillä voi siis omassa lähimetsässäkin! Uusia polkuja etsiessä saattaa samalla törmätä lähimetsien aarteisiin: upeisiin isoihin puihin, näköalakallioihin, joita et tiennyt edes olevan, tai rauhoittavasti soliseviin puroihin.

Kaupunkien lähimetsissä eksymisen vaara on pieni, ja aina voi palata takaisin samaa reittiä. Jos lenkistä tulee kuitenkin suunniteltua pidempi ja juoksuvoimat alkavat hiipua, voit ottaa taskuun vaikka myslipatukan evääksi ja höllentää tahtia. Kävely on sallittu! Jos tahdin haluaa pitää rauhallisena ja sykkeen tasaisena, ylämäet kannattaa joka tapauksessa kävellä. Se säästää voimia pitkillä matkoilla.

Kun lähipolut ovat käyneet tutuiksi, voit laajentaa reviiriä retkeilyreiteille. Sieltä löytyy laajempia polkuverkostoja pidemmille lenkeille. Retkelyreittejä voi tutkia täällä.

Kaipaatko seuraa?
Jos juokseminen yksin kauempana tutuista poluista jännittää, kannattaa hakeutua polkujuoksijoiden porukoihin. Suomalaiselta Trailrunning.fi -sivustolta löytyy pitkä lista polkujuoksuseuroista, jotka järjestävät kursseja ja yhteistreenejä. Porukassa ei tarvitse pelätä eksymistä. Myös Suomen Latu antaa vinkkejä ja järjestää kursseja ja tapahtumia.

Retkeilyalueet tarjoavat upeita polkujuoksuverkostoja. Kuva: Outdoors Finland / Flickr CC BY 2.0