Kirjoitin hiljattain jutun elokuvasta Meren tuomat, jossa kerrotaan maailmanlaajuisesta roskaantumisen ongelmasta. Mittakaava on valtava.

Saman elokuvan tiimoilta haastattelin Pidä Saaristo Siistinä ry:n projektikoordinaattori Julia Jännäriä. Häneltä sain kuulla, että Suomessa merivirrat eivät kuljeta roskaa ympäriinsä samalla tavalla kuin suurten valtamerten rannoilla, vaan rannoiltamme löytyvät roskat ovat enimmäkseen omiamme. Ja ennen kaikkea – voimme vielä siivota sotkumme.

Voimme vielä siivota omat rantamme – valtameren äärellä tilanne on toinen

Löysin PSS ry:n Siisti biitsi -kampanjan ja päätin osallistua. Tarkoituksena on siivota meren- tai järvenrantaa ja merkitä talkoot karttaan. Talkoiden aikana kerätyt roskat lasketaan ja ilmoitetaan joko lomakkeella tai kampanjan nimeä kantavan kännykkäsovelluksen kautta.

Pian löysin myös Satakolkyt-sivuston, joka toimii Helsingin alueella. Sivun karttapohjassa kaupungin rantaviiva on jaettu sadan metrin pätkiin, jotka muuttuvat punaisesta vihreiksi, kun alueen ilmoittaa siivotuksi. Kartasta löytyy myös tieto siitä, mistä roskapihtejä saa lainaksi, ja missä on lähin roskis.

Suomen ympäristökeskus ja WWF puolestaan keräävät havaintoja muovipelleteistä. Ne ovat muovituotteiden raaka-ainetta, ja liian usein niitä päätyy myös luontoon.

Mikä on paras luontotekosi? »

Lähdin siivoilemaan vähän kokeilumielellä. Nappasin mukaan pari jätesäkkiä ja pyöräilin Mustikkamaalle. Hetken kierreltyäni päädyin jättämään illanviettäjien kansoittamat rannat sikseen ja valitsin kohteekseni saaren pohjoisreunalta hiljaisemman, kallioisen alueen veneenlaskupaikan vierestä.

Aluksi ranta näytti melko nopeasti siivotulta, sillä isompia roskia oli vain vähän. Mitä enemmän roskia keräsi, sitä paremmin silmä niitä löysi. Pian huomasin, että kivien kolot ja pusikoiden aluset olivat täynnä pientä silppua: erilaisia solumuoveja, tupakantumppeja ja lasinsiruja. Isoa osaa rannasta peitti outo, lionneen ja kasaantuneen paperikuidun oloinen massa. Näin sitä myös Mustikkamaan toisella puolella, enkä oikein osannut päättää, pitäisikö sillekin tehdä jotain.

Hetken olin jo melkoisen lannistuksen vallassa. Silloin läheltä alkoi kuulua pientä piipitystä, ja huomasin sorsaemon nousevan rantaan aivan hiljattain kuoriutuneiden poikastensa kanssa. Pienokaiset kisailivat rantalietteessä ja nokkivat aivan kaikkea. Vilkuilin lasinsiruja vieressäni ja sain kannustavan muistutuksen siitä, miksi siivousta on syytä tehdä.


Hetki videon kuvaamisen jälkeen keräsin siinä näkyvältä alueelta kourallisen lasinsiruja.

Pienten sorsien lisäksi toinen, vähän varttuneempi poikue vieraili seuraamassa siivoustani. Rantavedestä noukittu solumuovilevy kiinnosti nuoria sorsia, ja kuvan alalaidan lintu jopa mönki sen ali. Kuva: Anna Tuominen

Rumuus on pienimpiä roskaan liittyviä murheita. Esimerkiksi nämä pienet sinisorsat voivat satuttaa jalkansa lasinsiruihin, sotkeutua pahasti siimoihin ja muihin muoviroskiin sekä syödä pieneksi muruksi hajonnutta styroksia tai tupakantumppeja. Roskat ovat pitkäaikainen pulma, sillä esimerkiksi tupakan filtterit eivät maadu, vaan hiutuvat yhä pienemmiksi muovihituksiksi, mikromuoviksi.

Kolme tuntia myöhemmin noin 70 metriä rantaviivaa oli siivottu. Tiedän, että styrox-murua ja lasinsiruja jäi vielä varmasti jälkeen, mutta pienintä murua oli mahdotonta löytää tai kammata hiekan ja kasvien seasta.

Lopuksi oli aika tehdä laskutoimitukset.

Siisti biitsi -kampanjan sivuilla neuvotaan, että siivousta kannattaa tehdä työpareina. Silloin toinen voi pitää kirjaa roskien lukumäärästä sitä mukaa, kun toinen niitä kerää. Olin kuitenkin yksin liikkeellä, joten leväytin vielä saaliini kalliolle. Koska pientä silppua oli paljon, jouduin tekemään jonkinlaisia pyöristyksiä, ettei lukema kohoaisi mahdottoman korkeaksi. Tilastoinnin kannalta siinä ei olisi tolkkua.

Saaliini numeroina:

  • Muoviroskat: n. 150 kpl
  • Tupakantumpit: n. 100 kpl
  • Nuuskatyynyt: 10 kpl
  • Lasipullot ja isot sirut: 10 kpl
  • Pienet lasinsirut: n. 100 kpl
  • Pahviroskat: n. 30 kpl
  • Biojäte: n. 20 kpl
  • Puunpalat: n. 20 kpl
  • Metalliroskat: 12 kpl
  • Siimasotkut: 4 kpl
  • Keraamiset: 3 kpl
  • Tekstiili: 1 kpl
  • Korkki: 1 kpl
  • Vaarallinen jäte: 1 kpl (kaasupolttimen patruuna)

Yhteensä: 404 kpl

Kirjasin raporttini Siisti biitsi -sovellukseen ja raahasin saaliini lähistöllä olevan ison roskiksen luo. Säkkiä ei ollut mitään toivoa saada säiliöön, joten jätin roskat siististi ja tiiviisti pakattuna säiliön viereen. Kun tehdyn siivouksen ilmoittaa Satakolkyt-sivuston kautta, tieto roskista välittyy kaupungille, ja ne käydään hakemassa lähipäivinä. En löytänyt sivuilta tietoa siitä, mitä vaaralliselle jätteelle pitäisi tehdä, joten pakkasin sen ylimääräisessä jätesäkissä reppuuni ja vein vaarallista jätettä vastaanottavalle Sortti-asemalle. Ilmoitin lopuksi siivouksen tehdyksi Satakolkyt-sivustolle ja raportoin samalla vieraslajihavainnon, sillä siivoamallani rannalla kasvoi kurtturuusua.

Roskien kerääminen oli hetkittäin turhauttavaa, mutta lopulta erittäin palkitsevaa ja koukuttavaakin puuhaa. Seuraavalla kerralla aion vielä napata kaverin mukaan, sillä roskien laskeminen ja talkootyö yleensäkin sujuvat joutuisammin hyvässä seurassa.

Lopputulos palkitsi siivoajan. Kuva: Anna Tuominen

luontotekonimerenrantaroskaroskaaminensatakolkytsiisti biitsisiivoustalkoot

Joululahjaksi hetkiä ja retkiä luonnossa!

Kuksa sekä lehti käteen ja luontoon: Suomen Luonto -lehti johdattaa seikkailuun ja metsän siimekseen piilotetun tiedon äärelle.

Joulutarjous: lehti+digi vuodeksi 63,50 €