Moni eläin on sopeutunut liikkumaan sekä maalla että veden alla. Jotkut näistä lajeista ovat todellisia syvyyssukeltajia.

Suomen eliölajeista syvimmälle sukeltavat hylkeet – jopa syvemmälle kuin maamme merilueiden syvin kohta (noin 300 metriä) ja Saimaan syvin kohta (84 metriä). Tämä rajoittaa harmaahylkeen ja norppien pyrkimyksiä. Irlannissa harmaahylkeen on mitattu sukeltaneen jopa 450 metriin asti ja Grönlannissa on huomattu, että norpat käyvät 250 metrissä, mutta suomalaiset lajitoverit törmäävät pohjaan liian aikaisin. Samanlainen kyky sukeltamiseen niillä näyttäisi silti olevan olemassa.

Eläimiä vetää syvälle saaliinhimo. Hylkeiden lisäksi monet linnut syövät väliveteen pakenevaa pientä parvikalaa ja käyvät sen takia syvällä. Hylkeet saavatkin yllättävän kovia kilpailijoita ruokkilinnuista ja sukeltajasorsista.

Alle on listattu maamme syvimmälle sukeltavia lajeja. Sulkuihin on merkitty kunkin eläimen tärkeimmät saalislajit:

• harmaahylje 450 m (silakka)
• norppa 250 metriä (silakka/kiiski/ahven)
• etelänkiisla 180 metriä (silakka, simput)
• ruokki 140 metriä (piikkikalat ja tuulenkalat)
• alli 60 metriä (sinisimpukka)
• riskilä 50 metriä (teisti ja tokot)
• kuikka 46 metriä (ahven, kivisimppu)
• silkkiuikku 30 metriä (särki, salakka)
• haahka 20 metriä (sinisimpukka)
• saukko 11 metriä (kalat ja äyriäiset)
• telkkä 10 metriä (selkärangattomat)
• minkki 1,1 metriä (kalat, sammakot)