Tähän kysymykseen vastaaminen ei olekaan niin helppoa kuin kysyjä ehkä kuvitteli. Eläinkirjoissa tupsut kyllä yleisesti mainitaan, mutta mitään selitystä niille ei anneta.

Nyt pitäisi tietää, kuka koristeita ihailee. Tuskinpa ne sentään ovat ihmistä varten syntyneet. Siispä aloin kysellä tuttaviltani. Useimmat myönsivät, etteivät ole moista ongelmaa tulleet koskaan edes miettineeksi. Ehdotettiin, että tupsuilla olisi merkitystä tuntoaistin apuna tuulensuuntaa tutkittaessa, että ne olisivat osa naamioitumista ilveksen vaaniessa saalistaan tai että ne estäisivät esimerkiksi lumen putoamisen korvalehden sisäpinnalle kuuloa heikentämään.

Mikään ei tuntunut täysin uskottavalta selitykseltä, kunnes eräs ystäväni eläintarhakokemuksensa perusteella totesi, että tupsut liittyvät lyhythäntäisen kissaeläimen yksilöiden väliseen viestintään: koska oman hännäntypykän nosto ei pitkälle näy, riittää kun heiluttelee korvatupsuja. Kohta kuitenkin toinen ystäväni, joka hänkin on vuosikaudet hoitanut ilveksiä, kertoi omana kokemuksenaan: ”Eivät ilvekset sillä tavoin toisiaan tervehdi!”

Näyttää siis siltä, että kysyjän esittämä ongelma ei ole nykytiedon valossa ratkaistavissa. Ehkäpä se vaatii tarkempia tutkimuksia, joita joku toivottavasti intoutuu joskus tekemään. Otaksun, että korvatupsuilla on jokin biologinen merkitys sen lisäksi, että ne ovat koristeelliset — mutta mikä?

Julkaistu alun perin Suomen Luonnossa 3/2007.