Maa- ja metsätalousministeriö haluaa rajusti vähentää Suomen alkuperäisluontoon kuuluvan villisian määrää. Ministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio vastaa Suomen Luonnon kysymyksiin.

Jaana Husu-Kallio, kirjoitat ­uusimmassa Metsästäjä-lehdessä, että ”Villisikoja kannattaa nyt todella rajusti vähentää. Vai uskallammeko jopa seurata Tanskan mallia ja yrittää hävittää kaikki?” Miksi haluat hävittää villisian Suomesta?
No… Sanotaan niin, että tämä oli kolumnijuttu, ja olen sanonut sen metsästäjienkin tilaisuudessa, että ei minun lähtökohtani ole, ettei Suomessa yhtään villisikaa saa olla.
Olen sen kannalla, että tässä tilanteessa, kun afrikkalaisen sikaruton tilanne on erittäin huolestuttava, meidän täytyy kartoittaa villisikojen määrä kunnolla – sitä ollaan nyt metsästäjien hienolla avustuksella tekemässä – ja sen jälkeen rajoittaa kantaa, jotta riski taudin leviämiseksi pidetään mahdollisimman pienenä.

Mikä on se uhka, jonka villisika aiheuttaa?
Tuossa 200 kilometrin päässä Suomen itärajalta, sen itäpuolella, on tavattu afrikkalaista sikaruttoa. Kun se tauti todetaan [tietyssä maassa], sillä on erittäin kielteiset vaikutukset sianlihan vientiin maailmanmarkkinoilla.

Villisika kuuluu Suomen alkuperäislajistoon. Se on vasta palannut meille ja metsästäjät ovat ottaneet lajin ilolla vastaan. Miksi he hävittäisivät tärkeän riistaeläimen?
Niin kun minä sanoin, en minä ole puhumassa siitä, että se hävitetään kokonaan, ja toivon, että se ei ole sinun kirjotuksesi pääuutinen. Kuten sanottua, tämä on kolumni, jossa olen laittanut sen yhtenä keskustelun avauksena.

Samassa lehdessä riistan- ja luonnonsuojelutoimikunnan CIC:in puheenjohtaja Mikael Antell kertoo, että ampuminen voi hajottaa villisikalaumoja, eikä metsästyksellä ole onnistuttu missään päin Eurooppaa rajoittamaan villisian määrää. Mikä järki siinä lopulta olisi?
En tiedä mikä on se muu tapa, jolla sitä eläinmäärää pystytään rajoittamaan kuin se, että niitä metsästetään.

sikaruttovillisika