Miten järvisimpukka hedelmöittää itsensä? Onko simpukoista haittaa tai hyötyä järvelle?

Suomessa elää useita simpukkalajeja. Kaikilla niillä on litteä, kahden kalkkikuoren suojaama ruumis. Kalkkikuorten sisäpuolella ovat vaippalehdet ja niiden suojassa kiduslehdet ja sisälmykset. Vaippalehtien reunat ovat yhteenkasvaneet, ja ulospäin näkyvät vain jalka sekä hengitys- ja hylkyaukko.

Simpukoissa on koiraita ja naaraita mutta joskus myös kaksineuvoisia, jolloin samalla yksilöllä on koiraan ja naaraan sukuelimet. Esimerkiksi kookkaiksi kasvavien järvisimpukoidemme (Anodonta-suku) nuoret yksilöt ovat kaksineuvoisia; yleensä ne kehittyvät vanhetessaan koiraiksi tai naaraiksi.

Sukurauhasten aukot avautuvat vaippaonteloon, missä hedelmöittyminen tapahtuu. Kaksineuvoinen järvisimpukka voi siis laskiessaan vaippaonteloon sekä munasolut että siittiöt hedelmöittää itse itsensä. Yleensä kuitenkin naaraan munasolut sijoittuvat kiduslehtien uloimpien osien onteloihin ja hengitysveden mukana vaippaonteloon tulevat koiraiden veteen päästämät siittiöt hedelmöittävät munasolut.

Talven aikana hedelmöittyneet munasolut kehittyvät glokidiumtoukiksi. Emosimpukka päästää ne vaippaontelostaan ulos kalan uidessa lähellä. Toukilla on kuorenpuoliskojensa reunassa väkäsiä, joilla ne tarttuvat kiinni kalan ihoon ja eviin. Kalasta toukka irrottautuu itsenäiseen elämään muutaman kuukauden kuluttua.

Järvisimpukan suu on vaippaontelossa, ja se syö vaippaonteloon hengitysveden mukana tulevaa ravintoa kuten planktonia ja vedessä keijuvaa elimellistä ainesta. Ravintohiukkaset tarttuvat kidusten pintaan, ja kiduksia peittävät pienet ripset siirtävät ne kohti suuta.

Vedessä keijuvaa ainesta syömällä järvisimpukat puhdistavat vettä. Niiden työ on kuitenkin teholtaan melko vaatimatonta, hyödyllistä kylläkin.

Järvisimpukat elävät pehmeäpohjaisilla rannoilla, missä ne saavat jalkansa työnnettyä pohjan sisään. Ne liikkuvat jalan avulla muodostaen kulkiessaan pohjaan uria. Niiden pysyvä häätäminen kai onnistuisi vain tekemällä pohjan niin kovaksi, ettei simpukan jalka pääsisi sinne tunkeutumaan. Kalliopohjalla ei eläviä järvisimpukoita ole.

Terävät kuorten reunat saattavat leikata jalkapohjaan haavan, joten varsinkin lasten uimaranta kannattaa tarkastaa uintikauden alussa ja ajoittain pitkin kesää.