Mitä on saamelaisten nutukkaissa käyttämä kenkä­heinä ja kasvaako sitä koko Suomessa? Missä mielessä se on kengässä parempi kuin jokin muu heinä?

Siinä mielessä kenkäheinä on harhaanjohtava sana, että kenkien pehmikettä ja lämpöeristettä ei suinkaan tehty heinistä vaan saroista. Valmistukseen käytettiin eri paikoilla eri saralajeja sen mukaan, mitä helpoimmin oli saatavilla. Kookkaita saroja kerättiin rannoilta ja luhtaisilta soilta. Lapin oloissa yleisimpiä kookkaita lajeja ovat vesi- ja pullosara, joten ne lienevät useimmin olleet myös kenkäheinien raaka-aineena.

Sarat kuivatettiin ja pehmitettiin nuijimalla lehtien rakenne rikki niin, että pitkät kuidut jäivät erilleen. Toisin kuin pellavan valmistuksessa kuituja ei tarvinnut puhdistaa, vaan kaikenlainen pieni epätasaisuus sai jäädä kenkäheiniin. Nehän itse asiassa paransivat niiden lämmöneristyskykyä. Tylppysolukon jäänteet imivät kosteutta ja pitivät jalkineeseen pistetyt heinät ilmavina, kun kuidut eivät päässeet pakkautumaan tiiviisti toisiaan vasten.

Kenkäheinä korvasi villasukat. Käyttäjät pitivät kenkäheiniä paljon villasukkaa parempina. Ne oli helppo kuivattaa eivätkä hiertäneet pitkilläkään retkillä. Kenkäheiniä ei pesty; hiestyneet ja jauhautuneet kenkäheinät vain heitettiin pois, ja orrelta tai repusta kaivettiin uusi kimppu, joka soviteltiin huolella nutukkaisiin.