Päiväperhosilla on hennot ja hauraan oloiset siivet. Tuleeko perhosille täystuho, jos sade pääsee yllättämään?

Päiväperhosten siivet eivät ole lainkaan niin hauraat kuin miltä ehkä vaikuttaa. Lujat siipisuonet pingottavat siipikalvon levälleen, ja etusiiven etureunassa on erityisen vahvat tuet. Suonet ohenevat ulospäin ja vastaavasti vapaata kalvoa on leveämmälti.

Perhosilla on varaa menettää palasia siivistään niiden ulkoreunoista. Se näkyy siitä, että monilla päiväperhosilla on siipien ulko­reunoissa silmätäpliä, jotka houkuttelevat saalistajia iskemään sinne. Siipien vammoista voikin laskea, kuinka usein linnut ja sudenkorennot ovat iskeneet perhoseen.

Sateen varalle perhosilla on pari turvakeinoa. Katselin kerran, mitä amiraali teki kovan sadekuuron aikana: se istui hyvässä sateensuojassa omenanlehden alapinnalla mukavasti roikkuvien lehdenreunojen välissä. Sen siivet roikkuivat alaspäin toisiaan vasten. Tuo sopinee kaikkiin päiväperhosiin.

Toinen ja ehkä tärkeämpi asia on, että siiven suomupeite on vettä hylkivä. Pienestä sateesta on ennemminkin hyötyä. Kuin hanhen selästä valuvat pisarat puhdistavat näet siiven pölystä. Veteenkin pudonnut perhonen pysyy aikansa kuivana. Vasta kun siivet vettyvät, yksilö on tuhon oma. Sama koskee perhosia sateessa: jos siivet pääsevät kastumaan, siitä ei hyvää seuraa.