Viisi vuotta sitten salama iski keväällä koivuun pihallamme Kirkkonummella. Koivun runko ja yksi oksa saivat pahoja palovammoja. Ajattelimme, että koivu ei enää toivu. Annoimme sen kuitenkin kasvaa, ja siihen tuli muutamia lehtiä. Parin vuoden päästä se alkoi kasvaa kunnolla. Vielä nyt viidenkin vuoden päästä se alkaa kasvaa keväällä vasta sen päivämäärän jälkeen, jona se salama iski. Muissa puissa on silloin jo isot lehdet. Voiko koivumme muistaa salaman siten, että kasvu alkaa vasta myöhemmin?

 
Kysyjä mainitsee pihakoivunsa saaneen pahoja palovammoja salamaniskusta, johon puu vaikutti ensin kuolleen, mutta alkoikin vähitellen virota saamastaan tällistä. Edelleen puu tulee keväisin lehteen myöhemmin kuin ympärillä kasvavat koivut ja myöhemmin kuin salamaniskun päivämäärä taannoin.

Lehteen tulon viivästymisen selitys lienee se, että koivu edelleen kärsii salaman aiheuttamista vaurioista ja kituu. Seuraavassa lyhyesti siitä, millaista tuhoa salama saa aikaan, ja mistä kysyjän havainto voisi johtua.

Salama on ukkosella syntyvä sähkönpurkaus, jonka lämpötila voi olla korkeimmillaan 30 000 celsiusastetta. Näin korkea lämpötila nostaa myös iskun kohteessa, esimerkiksi puussa, lämpötilan hetkellisesti hyvin korkeaksi. Tällöin sen rakenteessa oleva vesi höyrystyy nopeasti.

Usein puu räjähtää säleiksi ja kuolee saman tien. Voi myös käydä niin, että kuoren alla vesipitoisessa nilassa syntyvä vesihöyry rikkoo kuoren ja repäisee sen irti. Vauriot voivat olla hyvin rajuja, mutta kaikilta osin ne eivät näy päällepäin.

Merkkinä aiemmasta salamaniskusta puussa näkyy usein kapea pystysuora tai hiukan vinosti ylhäältä alas maahan ulottuva viilto, joka läpäisee kuoren ja pintapuun. Tällaiset vauriot myös avaavat tien lahottajasienille, jotka koituvat puun kohtaloksi ajan mittaan.

Korkeat lämpötilat ja räjähdysmäiset voimat vahingoittavat puun elintärkeitä rakenteita ja toimintoja. Kuoren alla olevassa nilassa tapahtuu latvuksessa syntyneiden yhteyttämistuotteiden virtaus kohti juuria, mihin ne kertyvät turvaamaan seuraavan vuoden kasvua. Tämän virtauksen katketessa puun kunto heikkenee.

Toisaalta taas sisempänä olevassa puuaineessa sijaitsee vedenkuljetussolukko, putkilot, joita pitkin vesi ja ravinteet kulkeutuvat latvukseen. Esimerkiksi keväinen mahlan nousu tapahtuu niitä pitkin. Tämän solukon vaurioituessa keväinen mahlannousukin häiriintyy, mikä viivästyttää lehteen tuloa.

Myöhemmin kesällä puun veden ja ravinteiden saanti, yhteyttäminen, kasvu ja muut elintoiminnot vaikeutuvat. Kaikkien salaman aiheuttamien vaurioiden seurauksena puu edelleen kituu siinä määrin, ettei kasvu käynnisty ja edisty normaalisti. Tällä tavoin koivu ”muistaa” tapahtuman.