Haarapääsky on kesän airut monessa kulttuurissa, vaikka jo Aristoteles tiesi, ettei yksi pääsky tee kesää. Iloisesti livertävä haarapääsky on suorastaan kliseinen alkukesän merkki, mutta siitä huolimatta se ilahduttaa joka vuosi yhtä paljon.

Ensimmäiset pääskyt saapuivat Suomeen yleensä jo huhtikuun alussa, kertoo Birdlife Suomen ylläpitämä Tiira-havaintotietokanta. Kuun lopulla ja varsinkin vapun jälkeen pääsee näkemään suurempia pääskyparvia, jotka muutolta palattuaan kertyvät merenlahtien, kosteikoiden ja järvien ylle hyönteispyyntiin.

Meikäläiset haarapääskyt talvehtivat eteläisen Afrikan keskiosissa ja itäpuolella. Talvehtimisalueilla pääskyt hakevat suojaa suurista parvista ja ne voivat kerääntyä jopa miljoonan linnun massoihin.

Rengastettuja suomalaisia pääskyjä on löydetty eniten Etelä-Afrikasta, Sambiasta, Botswanasta ja Simbabwesta, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon julkaisema Rengastusatlas. Haarapääskyjen talvehtiminen Saharan eteläpuollella alkaa marraskuun alkupuolella ja jatkuu maaliskuun loppupuolelle.

Vaikka kevät etenee pohjoisessa haparoiden, haarapääskyt kiirehtivät tänne valtaamaan hyväksi havaitut pesimäreviirinsä. Lajin tieteellinen nimi, Hirundo rustica, on kreikkaa ja tarkoittaa maaseudun pääskystä. Nimensä mukaisesti haarapääskyt pesivät maatiloilla ja niiden ympäristössä, mutta myös vesistöjen läheisyydessä. Pesäpaikka löytyy tyypillisesti ladon, halkoliiterin, venevajan, rantasaunan tai navetan suojista.

Haarapääsky on oppinut elämään ihmisen rakennelmissa ja naapurissa jo tuhansia vuosia sitten, jopa ennen sitä kuin rakennuksia on edes ollut olemassa.

Eläinarkeologiset tutkimukset kertovat, että paleoliittisen kauden, eli varhaisen kivikauden ihmiset ovat tienneet, että pääskyset ovat kevään merkki, ja he ovat asuttaneet samoja luolia, joiden suulla pääskyt pesivät.

Toinen merkki ihmisten ja pääskyjen läheisestä suhteesta on Kreikassa Santorinin saarella sijaitseva seinämaalaus. Se on maalattu myöhäisellä Pronssikaudella noin 1600 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, ja sen sanotaan olevat Euroopan vanhin luontoaiheinen maisemamaalaus. Siinä kuvataan kumpuilevaa maastoa, kasveja ja taivaalla lentelee pääskysiä, jotka muistuttavat kovasti haarapääskyjä.

Voidaan siis perustellusti sanoa, että kevään ensimmäistä pääskystä ihaillen katsovalla ihmisellä on pitkät juuret menneisyyteen, aina ihmislajin alkuhämäriin saakka.

Ääni: Jan-Erik Bruun