”VÄSTÄRÄKISTÄ VÄHÄSEN”, tokaisin toukokuun loppupuolella, kun västäräkkipari ilmaantui aamiaista mökkiterassillani nauttiessani touhuamaan pihamaalle. Kunpa ne jäisivät pihapiiriin pesimään. Sitä ei tapahdu joka vuosi. Eräänä vuonna jeeppini akun päälle pesineestä parista toisen vei ilmeisesti varpushaukka, koska pihalle jäi vain pyrstö- ja siipisulkia.

Väiskiksi ja Fanniksi ristimäni linnut silputtelivat seuraavina päivinä virkeinä pihanurmikoilla ja suihkualtaiden reunoilla itikoita pyydystellen. Piha näytti olevan niille mieluisa, eikä tarvinnutkaan odottaa montaa päivää, kun näin niiden parittelevan. Linnut nyppivät kuivaa nurmea ja lentelivät epäilevästi pälyillen talon taakse. Olin riemuissani, sillä pesäähän siinä rakennettiin.

Vältin kulkemasta sillä puolella pihaa, johon ne kuljettivat rakennustarpeita. Ikkunasta näin niiden aina pujahtavan ylös valokatoksen sisäpuolisen laudoituksen alle. Tarkemman paikan sain selvitettyä etäältä kiikaroimalla. Kattolaudoituksen kulmakolosta pilkistikin heinänkorsia. Tunsin iloa ja tyytyväisyyttä, kun sain jakaa saman asumuksen näiden kesävieraitteni kanssa. Meillä oli nyt sama osoite, ja piha oli yhtä paljon niiden kuin minunkin.

KESÄKUUN PUOLELLA huomasin, ettei lintujen lentoliikenne enää suuntautunutkaan pesäkololle, vaikka pari muutoin lenteli ja juoksenteli pihalla itikkajahdissa. Mikä oli mennyt pieleen? Kävin tarkistamassa pesäpaikan, enkä löytänyt sieltä korren rahtuakaan. Jatkoin lintujen tarkkailua ja koetin päästä selville niiden puuhista. Toinen västäräkeistä tepasteli pihalla ja toinen tarkkaili katon reunalta. Tätä jatkui useita päiviä aina vuoroja vaihdellen.

Sitten linnut muuttuivat äänettömiksi ja varovaisiksi. Tämä ei voinut merkitä muuta kuin pesinnän alkaneen. Mutta missä pesä? Linnoittauduin kiikareineni pihatuoliin etäälle talosta. Päätin istua siinä niin kauan, että pesäpaikka paljastuu. Västäräkit kiertelivät ja kaartelivat pihalla minua kyttäillen ja siirtyivät vaiheittain katonharjalle. Ne pujahtivat räystäsreunalaudoituksen kolosta sisään. Pesä oli siellä.

Ennen juhannusta poikaset ilmaantuivat aamutuimaan räystäälle ja siitä pihalle. Viisi tupsupäistä söpöliiniä kerjäsi emoiltaan syötävää. Viimeinen poikanen istui vielä valokatolla ja pääsin kuvaamaan sitä alapuolelta. Touhusin pihallani tyytyväisenä pesinnän onnistumisesta ja huomasin, kuinka yksi poikasista kulki perässäni piipittäen. Muut neljä juoksivat pyrähdellen emojensa perässä. Kannoin poikasen sisarustensa luo. Jouduin vielä toistamaan tämän uudestaan. Sen jälkeen pysyttelin sisällä.

Vain västäräkki osaa tehdä maailman hienoimmat västäräkin poikaset.