Kettua (Vulpes vulpes) on aina mukava nähdä, kun se vilahtaa tien yli tai jolkottaa häntä suorana pitkin peltoa. Ketun ääntä pääsee kuitenkin harvemmin kuulemaan. Oheisella ääninäytteellä koiras kutsuu naarasta haukahdellen maaliskuisena yönä pienen järven rantajäällä Kuopion Hirvilahdessa.

Tuntomerkit: Ketun tuntee etenkin sen turkin punertavasta ja kullanruskeasta väristä, josta kaula ja rinta erottuvat valkeina. Pitkän ja tuuhean hännän pää on valkoinen ja eläimen korvat ovat pitkät ja suipot. Ketun ruumiin pituus vaihtelee 60–85 sentin ja hännän pituus 35–55 välillä. Tämä pienehkön koiran kokoinen eläin painaa viidestä kahdeksaan kiloa. Turkkinsa se vaihtaa näin keväisin.

Levinneisyys: Kettu on yleinen koko maassa. Useimmiten sen näkee liikkeellä hämärissä tai yöllä. Päivänsä se viettää jossakin suojaisassa paikassa.

Lisääntyminen: Kettujen kiima-aika on helmi–maaliskuussa. Naaraan kantoaika on noin 50 vuorokautta ja se synnyttää 3–8 pentua touko–kesäkuussa pesäluolaan.

Ravinto: Kettu on kaikkiruokainen ja se syö muun muassa marjoja, hyönteisiä, lintuja ja niiden munia, kaloja, jäniksiä sekä haaskoja.

Ääntely: Ketut ovat äänekkäimmillään näin keväisin kiima-aikaan, kun koiras kutsuu naarasta karheilla haukahduksilla, kiljaisuilla ja ulvahduksilla. Muuten ketuilla tiedetään olevan kymmenkunta erilaista tapaa äännellä; ne muun muassa vikisevät, urahtelevat ja yskähtelevät.

Äänite: Lauri Hallikainen / Ilveksen jäljillä -cd