Jää päästää monenlaisia ääniä. Se paljastui, kun kyselimme keväällä 2020 nettisivuillamme, mitä sanoja lukijat käyttävät jään äänistä. Helinää, ritinää, kumahtelua, pauketta, murinaa ja ulvontaa – monenkirjavia ilmauksia kertyi kymmeniä.

Ilmatieteen laitoksen jääasiantuntija Jouni Vainio kertoo, että äänet alkavat, kun pehmoinen hanki sulaa jään päältä. Silloin pakkaset ja suojat pääsevät myllertämään jäässä ja äänet kuuluvatkin paremmin.

”Pääosa äänistä johtuu siitä, että jää joko laajenee tai supistuu lämpötilan vaihdellessa, etenkin kun vaihtelu on nopeaa. Kun jää pakkasella laajenee, rannat ovat vastassa ja jään on mentävä johonkin. Myös sulaessaan jää halkeilee.”

Merenselät jäävät usein avoimiksi, jolloin tuuli puskee aaltoja merijään alle ja keinuttaa sitä kuin ravistelisi ohutta peltilevyä. Joskus matalilla rannoilla vesi taas vajuu erilleen jäästä, ja aukoista jääkannen alle kulkeutuva ilma voi päästää erikoisia ääniä.

Kevään korvalla jään narsketta kannattaa kuunnella tarkalla korvalla.

”Kun railo aukeaa, se voi kuulostaa vaikka siltä, kuin joku repisi paperia. Ei se välttämättä sitä huonommaksi tee, mutta antaa aiheen miettiä. Jos tänään olet ollut jäällä ja illalla kuulet, kun se ääntelee, jotain siellä on tapahtunut”, Vainio sanoo.

Silloin ei kannata luottaa edellispäivän muistikuviin, vaan on paikallaan tarkistaa tilanne uudelleen.

Kun sulaminen pääsee toden teolla käyntiin, jää alkaa hajota. Luonnonvesissä se ei kuitenkaan käy tasaisesti niin kuin jääpalalla.

”Päällä oleva vesi lämpenee ja pyrkii alaspäin, jolloin syntyy puikkoja. Merijäässä suolataskut vaikuttavat siihen. Kevyessä aallokossa puikot helisevät kuin tiu’ut.”

Vinkki! Jäihin pudotaan usein tutuissa paikoissa. Vaikka kävisit vain lyhyesti läheisellä jäällä, ota aina kaulalle naskalit. Pakkaa tavarasi reppuun tiiviiseen muovipussiin ja kiristä sen mahavyö. Reppu auttaa kellumaan.