1. Lähde jäkälä- ja sammalretkelle

Puiden oksilta, rungoilta ja hautausmaalla käydessä kivien päältä voi tehdä erinomasen kivoi löytöi. Niitä voi katsoa oman tason mukaan. Rakastan ihan valtavasti lajintuntemusta: on ihanaa, kun tietää jonkun lajin, että tämä on tämä. Kotona voi vaikka ensin lukea jäkälä- tai sammalopasta ja prepata itseään.

Mutta jos tuntuu, ettei jaksa, ne ovat myös esteettisiä elämyksiä. Kun niihin pysähtyy ja katsoo esimerkiksi jäkälien värejä, ne eivät olekaan harmaita. Niissä on valtava värikirjo vihreitä ja harmaatkin melkein sinisestä vihertävän keltaiseen. Jäkälien muotokielestä tulee mieleen avaruusprinsessan valtakunta, kun niissä on kraattereita ja ihmeellisiä torvia ja sojoja.

Sammalilla on todella hienoja lehtien muotoja. Luupin saa halvimmillaan kympillä, ja sillä näkee paljon lisää. Jollei luuppia kuitenkaan ole, niin ainakin lukulasit kannattaa ottaa mukaan, ettei vain katso massaa vaan päättää, että nyt keskityn tähän.

2. Tee talventörröttäjä-joulukalenteri

Hae 24 talventörröttäjää, yksi per päivä. Se on hyvin ekologinen joulukalenteri, ja siinä voi oppia samalla. Jollei nyt ihan Kilpisjärvellä ole, niin vaikka olisi mimmoinen hanki, niin kyllä niitä yleensä näkyy.

Kuvaa törröttäjät, katso vain tai nipsaise pieni pää. Niitäkin voi katsoa lajillensa tai sitten hurmioitumis- ja esteettismielessä. Tarkista tuntomerkit vaikka Ari-Pekka Huhdan Talventörröttäjät-kirjasta, se o iha sikahiano!

Opin siitä kirjasta, että metsätähden siemenkota on kuin jalkapallo, se muodostuu kulmikkaista tilkuista. Pujonkin siemen on todella kaunis, kun sitä katsoo läheltä. Mitä niukemmaks luanto mene, sitä tarkemmaks täyty itte ruveta.

3. Järjestä touko–kesäkuun valokuvat

Luonnossa kulkeville kertyy valtavasti ihania valokuvia, joita ei ikinä kerkeä järjestämään. Kun on aivan kyllästynyt niihin saamarin tontunpunaisiin ympäristöihin ja yleensäkin pimeyteen, ei muistakaan, kuinka käsittämättömän hieno on touko–kesäkuinen väri ja loisto ja luonnon rönsy.

Järjestämällä kuvia saa samalla väri- ja valoterapiaa, iha ilmatteks.

4. Pidä luontopäiväkirjaa

Opiskelin pari vuotta sitten luonto- ja ympäristöneuvojaksi, ja meillä oli tosi kiva läksy, jossa pidettiin luontopäiväkirjaa vuoden ympäri. Siihen otettiin yksi kohde, jota käytiin mahdollisimman usein tervehtimässä.

Otin yhden kuusen meidän kylien peltojen keskeltä, missä ei ole mitään muuta puuta, ja se on vähän muotopuoli ja ressukka. Mutta siellä aukeiden keskellä se oli tärkeä linnuille. Koko aja siin kaikelaist tapahtus, ko oikke otti asiakses katto.

Valitse siis yksi kaveripuu ja päätä käydä katsomassa sitä vaikka joka päivä, oli ilma mimmoinen tahansa. Jos puu on lähellä, sovi itsesi kanssa, että teet pienen lenkin ja käyt tervehtimässä, että miten se puu nyt tänään voi. Ei sille tartte puhua eikä sitä tartte halata, jollei ole sen luontoinen.

Se rytmittää päivää, ja aina kun menee luontoon, tulee kuitenkin nähtyä jotain. Vaikka on aika yksitoikkoinen tuo sydäntalvi, niin kyllä se silti vähän aina muuntelee.

Kirjailija-runoilijalta ilmestyi juuri uusi kaunotietoluontokirja Jatkos (Otava). Jatkos nousi yhdeksi kolmesta finalistista WWF:n Vuoden luontokirja -kilpailussa.