Hämärällä syrjäistä pikkutietä kulkiessa voi huomata pellolla hirvisonnin. Juuri nyt sonni on niin hormonipöllyissään, että varovainen luonnonystävä voi päästä tarkkailemaan sitä aika rauhassa pitkäänkin.

Onnekas pääsee näkemään, miten johtava hirvisonni kaivaa etusorkillaan maahan kiimakuopan, kyyristyy virtsaamaan kuoppaan, kierii omassa virtsassaan ja huljuttaa siinä partaansa. Tämän se tekee naaraiden vuoksi: Valtasonni tahtoo hajustaa itseään virtsalla, jotta saisi hirvilehmät kiinnostumaan. Lehmät ovat näet vaikeasti tavoiteltavia olentoja, joiden kiima kestää usein vain yhden päivän. Silloin pitäisi olla komeana ja hyväntuoksuisena.

Nuoremmat sonnit yrittävät sitä, mitä isot edellä, ja ne rypevät mielellään myös valtasonnin omassa kiimakuopassa. Sillä aikaa kuin valtasonni on kiireinen oman suosikkilehmänsä piirittämisessä, myös nuoret sonnit voivat päästä lisääntymään.

Hirvien kiima huipentuu syys–lokakuun taitteessa, eri tavalla eri osissa maata.

Tutkimuksissa on huomattu, että Etelä-Suomessa hirven kiima on pitkä ja siinä on kaksi huippua. Se alkaa jo elokuun lopussa ja kestää lokakuun 6. päivään saakka. Keski-Suomessa kiiman aktiivinen vaihe on alkanut syyskuun ensimmäisenä päivänä, ja sitä jatkuu lokakuun puoliväliin. Ylä-Lapissa kiima on yksihuippuinen, ja huippu osuu syyskuun 19. ja lokakuun 3. päivän väliin.

Juuri nyt on hyvä aika aloittaa kiimaisten hirvien tarkkailu.

Vinkki! Hirviä voi tarkkailla pelloilla, joilla kasvaa niiden lempiruokaa: öljykasveja, herneitä, härkäpapua, apilaa ja porkkanoita. Hirvet ovat aktiivisimmillaan auringonlaskun ja -nousun aikoihin.

hirvikiimanyt luontoon

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!