Mikkelinpäivän ja Pyhäinpäivän välistä aikaa on kutsuttu kekrin ajaksi. Alkujaan se on ollut sadonkorjuun juhla ja sitä on vietetty ympäri Eurooppaa ilmeisesti vasarakirveskulttuurin ajoista lähtien. Suomessa kekrin tilalle on rantautunut pyhäinpäivän amerikkalainen versio Halloween, joka sekin lienee syntynyt eurooppalaisen kekrin innoittamana.

Kekrin vanhat perinteet olisi kuitenkin syytä nostaa ylpeästi takaisin juhlan aiheeksi. Monella paikkakunnalla järjestetäänkin kekrimarkkinoita ja kekrijuhlia, mutta mikään ei estä pistämästä pystyyn omia kekrejä.

Jos tämän entisen vuoden suurimman juhlan vanhoista tavoista ottaa mallia, pitää syödä paljon lihaa (jotta karja kasvaisi) ja juoda paljon olutta (jotta ohra kasvaisi). Kasvisvaihtoehtona voi syödä paljon juureksia ja alkoholiton versio oluelle voisi olla vaikkapa raparperimehu. Kaikkea pitää kuitenkin olla tarjolla ylenpalttisesti, ettei kukaan jää nälkään tai janoon. Se tietäisi laihaa seuraavaa vuotta.

Hyvän kausiruuan lisäksi kekriin kuuluvat yhteiset leikit ja laulut sekä tarinat, siis mukava yhdessäolo.

Juhlaa on kutsuttu myös köyriksi ja köyryksi. Kekri-sana juontuu pyörää ja kiertoa tarkoittavaan kantasuomalaisugrilaiseen kekra-sanaan.

Lähde ja lisää vinkkejä kekrin viettoon www.kekri.fi.