Vuoden tärkeimpiä ympäristöuutisia on ollut Suomen maankäyttösektorin – lähinnä metsien ja peltojen – muuttuminen yhteenlaskettuna isosta hiilinielusta päästölähteeksi vuonna 2021. Muutoksen seuraukset ovat järisyttävät. Se merkitsee, etteivät Suomen päästöt olekaan vähentyneet vuoden 1990 jälkeen, jos maankäyttösektori otetaan laskelmaan mukaan.

Suomen vuoden 2035 ilmastoneutraalisuustavoite piti saavuttaa suureksi osaksi juuri maankäyttösektorin nielujen avulla. Sektorilla ovat pettäneet juuri metsät. Metsien puusto ja maaperä sitoivat hiiltä vuonna 2021 yhteensä 8,3 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, mutta tämä ei riittänyt kumoamaan maatalouden ja muun muassa turvetuotantoalueiden maaperän päästöjä, jolloin koko systeemi muuttui kokonaisuutena päästölähteeksi. Metsien muutos on dramaattinen ja vastakkainen Suomen velvoitteelle huolehtia hiilinieluistaan jo vuosina 2021–2025. Luonnonvarakeskus on juuri julkaissut selvityksen asiasta.

Maankäyttösektorin käänne päästölähteeksi julkistettiin ensi kertaa toukokuun 2022 pikaennakossa, jossa ensi kertaa esitettiin laskelma vuoden 2021 kasvihuonekaasuista. Käänne varmistui nyt joulukuussa julkaistuissa Suomen kasvihuonekaasupäästöjen ennakkotiedoissa.

Laskelma kuitenkin muuttui keväisestä.

Puustobiomassan kasvu ei ollut Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan alentunut niin paljon kuin kevään pikaennakossa oletettiin. Tämä muutos paransi Suomen hiilitasetta pikaennakkoon nähden vajaat kaksi miljoonaa tonnia.

Sen sijaan metsäojitettujen soiden maaperän hiilidioksidipäästöt olivat tällä välin osoittautuneet paljon suuremmiksi kuin aikaisemmin oli laskettu. Tämä muutos tuli ensi kertaa mukaan joulukuun julkistukseen ja kumosi hiilitasetta parantaneet tarkennukset.

Suomessa suot on metsäojitettu hyvin järjestelmällisesti. Karttanäyte Alajärveltä. (Karttapaikka)

Turvemaaperän hiilitase koostuu karikkeen tuotoksesta ja hajotuksesta sekä vastaavasti hiilen sitoutumisesta turpeeseen tai vapautumisesta turpeen hajotessa. Metsäojitetut suot päästivät vuonna 2021 maaperästään peräti 7,9 miljoonaa tonnia hiilidioksidia eli 4,7 miljoonaa tonnia enemmän kuin vanha menetelmä tuotti tulokseksi. (Lisäksi metsäiset suot päästivät metaania ja typpioksiduulia hiilidioksidiksi laskettuna noin 2,5 miljoonaa tonnia, mutta uudet laskelmat koskevat vain hiilidioksidia.)

Muutos on todella iso – esimerkiksi Suomen henkilöautojen päästöt ovat noin kuusi miljoonaa tonnia vuodessa.

Ilman metsäojitettujen soiden laskentamallin tarkentamista maankäyttösektori olisi Suomen raporteissa yhä nettonielu, tosin melko pieni sellainen.

Erikoistutkija Jukka Alm Lukesta on ensimmäinen kirjoittaja uuden laskentatavan kuvaavassa kansainvälisessä esijulkaisussa. Keskeinen ero uudessa mallissa on uusien tutkimustulosten mukainen käsitys hiilen kertymisestä maaperään ja vapautumisesta.

”Vanhassa mallissa kariketta ja turvetta jäi hajoamatta”, hän sanoo.

”Uudessa mallissa hajoamisessa on mukana lämpötilariippuvuus.”

Ojitettujen soiden lisääntyvä puusto syöttää koko ajan karikkeen hiiltä maahan, mutta vanhassa mallissa sitä hajosi joka vuosi saman verran. Maan pohjoisosissa käytettiin samaa hajotuskerrointa kuin eteläosissa. Tämä oli epärealistinen oletus, jonka perusteella vanhassa mallissa metsäojitettujen soiden päästöt vähenivät joka vuosi ja viileämmän pohjoisen hajotus oli liiankin voimakasta.

Uudessa mallissa päästöillä on kasvava trendi.

Metsien hiilinielu oli vuonna 2021 koko vuodesta 1990 alkaneen kauden pienin. Nielua (musta viiva) pienentävät hakkuut, metsien alentunut kasvu ja metsäojitettujen soiden kasvaneet maaperäpäästöt. Lähde Luke

Miten käy, jos ja kun lämpötila kasvaa edelleen?

”On mahdollista, että päästöt kasvavat tulevaisuudessa”, sanoo Jukka Alm.

Turpeella kasvavan puuston nielu saadaan vähentämällä kasvusta puiden luontaisen kuolevuuden poistuma ja hakkuut. Yhteenlaskettuna maaperän ja puuston hiilitaseet määräävät ovatko suometsät nielu vai päästölähde. Suometsissä maaperä on usein päästölähde, ja tämä päästö voi pienentää tai ylittää puuston tuoman nielun

Tällöin ojitetut suometsät voivat muuttua päästölähteeksi vaikka puuston nielu otettaisiin huomioon. Näin on jo käynyt Etelä-Suomessa, jossa ojitetut suot ovat 2,3 miljoonan tonnin päästölähde, kun ne pohjoisessa vielä sitovat metsien kasvukin huomioiden 2,5 miljoonaa tonnia hiilidioksidia.

”Vaikka puuston nielu huomioidaan, eteläinen Suomi on jo viimeiset kymmenen vuotta ollut nettopäästön puolella. Vuonna 2021 ollaan jo lähellä sitä että metsäojitetut suot ovat keskimäärin päästölähde koko maassakin vaikka puuston nielu huomioidaan”, toteaa Jukka Alm.

”Tulevaisuus riippuu lämpötilasta ja siitä paljonko [suometsiä] hakataan. Lämpötila on olennainen, sillä [karikkeen ja turpeen] hajotusmalli on sille herkkä.”

Toisaalta Alm korostaa, ettei tiedetä, miten päästöt kehittyvät nykyistä korkeammissa lämpötiloissa, joista ei ole vielä mittauksia. Ja juuri sellaisia kohti ilmastonmuutos vie Suomea.