Lapissa elää joukko eläimiä, jotka pärjäävät hyvin kovassakin pakkasessa. Eroaako pohjoisten eläinten karva jotenkin eteläisempien eläinten karvasta?

Nisäkkäiden talviturkin lämpimyys perustuu ensisijaisesti turkin rakenteeseen ja vain joillakin lajeilla yksittäisen karvan rakenteeseen. Turkin lämmöneristyskyky johtuu erityisesti sen pohjavillan tiheydestä ja paksuudesta sekä karvojen väliin jäävästä ilmasta. Pitkien peitinkarvojen perustehtävänä on estää pohjavillaa kastumasta. Läpimärkä turkkihan olisi kohtalokas pakkaskeleillä. Peitinkarvojen merkitys korostuu sukeltavilla nisäkkäillä kuten saukolla ja majavalla, jotka ovat arvokkaita turkiseläimiä.

Ontot karvat ovat tehokkaimpia lämmöneristäjiä. Valkoisen talviturkin väri aiheutuukin valon taittumisesta ontoissa karvoissa. Siten valkoinen turkki toimii sekä näkösuojana että lämmöneristeenä. Valkealla turkilla voi lisäksi olla niin kutsuttu termospullovaikutus, kun iholta tuleva lämpösäteily heijastuu takaisin ulos karkaamatta.

Myös tummahkojen eläinten karvat saattavat olla paljolti ilman täyttämiä. Yleisesti tunnettu hirven ja poron karvojen hauraus johtuu niiden rakenteesta: karva koostuu ilman täyttämistä soluista ja soluväleistä. Porontaljalla makaaja onkin aamulla karvanpätkien peitossa!