Sain huhtikuun lopulla merestä 2,5-kiloisen kirjolohen, jossa oli mätiä. Mäti oli juoksevaa, voimakkaan väristä ja hyvää mutta liha pehmeää ja harmaata. Johtuuko lihan huono laatu mädistä? Onnistuuko kirjolohen kutu meillä? Missä se kutee?

Lohikaloille tunnusomaisen lihan punertavan värin aiheuttaa ravinnosta saatava punainen karotenoidipigmentti, kantaksantiini. Kun kirjolohi valmistautuu kutemaan, sen lihassa olevat väriaineet kulkeutuvat mätimuniin. Koirailla ne menevät maitiin ja pintakudoksiin kutupuvun väritykseksi. Kirjolohet ovat kevätkutuisia, joten tämäkin kala on valmistautunut kutemaan ja siirtänyt väriaineensa mätiin. Samalla kalan liha muuttuu harmahtavaksi.

Kirjolohet eivät kudun lähestyessä syö kovinkaan aktiivisesti vaan käyttävät energiatarpeeseensa muun muassa kudoksiin varastoitunutta rasvaa ja kylkilihaksensa valkuaisaineita. Näin lihan laatu muuttuu voimakkaasti.

Tämän kirjolohen olisi kuulunut jo olla virtavesissä muiden kirjolohien kanssa, jotta sen kudulle olisi ollut jonkinlaisia onnistumisen edellytyksiä. Kirjolohi on virtakutuinen vaelluskala, mutta kotiseuduillaan Pohjois-Amerikan länsirannikolla siitä tunnetaan myös koko ikänsä puroissa ja järvissä eläviä kantoja.

Etelä-Suomessa on tehty havaintoja kirjolohien kudusta ja saatu pyydetyksi jokunen pikkupoikanenkin, mutta pysyvää kantaa ei ole muodostunut. Lisääntyviä kirjolohikantoja on esimerkiksi Etelä-Ruotsissa, Irlannissa ja Itävallassa. Kenties lämpenevä ilmasto tuo niitä meillekin.

kirjolohikutu

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.