Olemme seuranneet kiviportaiden alla eläneitä sisiliskoja. Välillä poikaset ovat kiipeilleet varpaidenkin päällä, mutta ne ovat olleet kuitenkin säikkyjä.

Tänä kesänä portailla oli pariskunnan sijaan neljä aikuisenkokoista sisiliskoa. Voisivatko ne olla viime vuoden poikasia? Ne olivat myös kesyjä. Miksi? Oppivatko sisiliskot? Ja muistavatko ne edellisen kesän tapahtumia?

Sisiliskon kaltaiset päiväaktiiviset matelijat tarvitsevat paistattelupaikkoja, joita myös kiviportaat tarjoavat. Paistattelupaikoista kilpaillaan ja sellaisen kerran itselleen saanut yksilö ei siitä mielellään luovu. Portaiden liskot voivat siis hyvin olla samoja vuodesta toiseen.

Edellisvuotiset poikaset eivät ehdi kasvaa seuraavaksi vuodeksi aikuisen mittoihin. Nähdyt liskot ovat siis joko vanhoja asukkaita tai samana kesänä paikalle muuttaneita aikuisia. Matelijoiden poikaset ovat mainiota ruokaa monille pedoille, minkä vuoksi ne selviävät luonnossa vain säikyn tai aggressiivisen käytöksen turvin. Aikuiset ottavat elämän pääsääntöisesti rauhallisemmin. Temperamenteissa on tietenkin eroja, kuten millä tahansa muillakin eläimillä. Osa tottuu ihmisen seuraan ja jopa kesyyntyy, osa jää etäisemmäksi.

Matelijoiden muistia ja oppimista on tutkittu hyvin vähän nisäkkäisiin tai lintuihin verrattuna. Uusi, entistä vertailukelpoisempiin menetelmiin perustuva tieto viittaisi siihen, että suomuiset ystävämme ovat luultua älykkäämpiä. Niiden aivojen kehitys näyttäisi myös hyötyvän virikkeellisestä ympäristöstä.

Arkisemmat havainnot ovat nekin linjassa tutkimustyön kanssa. Monet terraariossa kasvatetut matelijat tottuvat ihmiseen ja oppivat jopa tunnistamaan hoitajansa. Tämä on huomionarvoista, sillä yhdelläkään lajilla ei ole hirveän monen sukupolven mittaista yhteistä historiaa ihmisen kanssa, ei ainakaan verrattuna perinteisempiin kotieläimiin, joita on ehditty jalostaa melkoisen kauas kantamuodoistaan monessakin suhteessa.