Äitienpäivänä katselin, kuinka neljä oravaa kisaili koivussa. Rauhoituttuaan ne pällistelivät aikansa ison pöntön katolla, ja sitten kaikki neljä oravaa katosivat samaan pönttöön. Ainakaan puoleen tuntiin kukaan ei sieltä tullut pois. Mitä siellä tapahtui, äitienpäiväjuhlatko?

Juuri samoihin aikoihin seurailin täsmälleen samanlaisia ”äitienpäiväjuhlia”. Orava teki pesänsä pihapönttöön ja siirsi poikasensa toiseen pönttöön, kun nämä olivat puolikasvuisia. Kun poikaset varttuivat, ne alkoivat ensin kurkistella lentoaukosta ja uskalsivat vähitellen käydä myös pöntön katolla.

Sieltä ne opettelivat kiipeilemistä pesäpuunsa, varsin liukaskuorisen haavan, runkoa pitkin ylös ja alas.
Touhua tauotta niiden elämä ei kuitenkaan ollut. Elämän perustaitojen harjoittelu on oravalapselle rankkaa. Sen täytyy pitää pitkiä lepotaukoja ja palata pesään ”tutimaan”. Saman perheen lasten leikki ja lepo vuorottelevat samassa tahdissa.