Mistä on kyse, kun pihassamme kaksi oravaa ajaa takaa toisiaan ympäri puun runkoa? Näyttäisi siltä, että ne eivät kuitenkaan saa kiinni toisiaan. Lienee sama oravapari joka kerta. Välillä kaverit pitävät ruokataukoja. Onko kyse parittelusta, leikkimisestä vai reviiritaistelusta?

Oravien näkee ajavan toisiaan takaa minä vuoden aikana tahansa ja erityisesti siellä, missä oravia on paljon. Tästä voi tehdä johtopäätöksen: oravien takaa-ajoissa on kyse lajin sisäisestä kilpailusta ja ennen muuta ravinnosta. Selvimmin tämän näkee paikoilla, missä oravia ruokitaan. Automaatille tai muulle ruokintapaikalle ei mahdu kuin yksi orava kerrallaan. Ja jos kuitenkin toinen yrittää lähestyä, sietoetäisyys ei ole kovin lyhyt, ellei kummallakin ole aivan kiljuva nälkä.

Muuallakin takaa-ajokisoja käydään. Tällöinkin on kyse ravinnosta – epäsuorasti. Oravilla on reviirit, ja erityisen tiukasti niistä on pidettävä kiinni syksystä alkaen, jolloin talvivarastot hankitaan, kävyt piilotetaan maahan ja sienet puihin. Hyvinä kuusen tai männyn siemenvuosina käpyjä on tarjolla puissakin riittämiin, mutta eivätpä oravat silloinkaan toisiaan lähituntumassa siedä.

Niinä vuosina, jolloin käpyjä ei ole, oravat joutuvat selviytymään hätäravinnolla ja reviirinpuolustus ei liene kovin kiivasta, koska vapaampi liikkuminen edistää selviämistä. Käpykatovuosina vain pieni vähemmistö oravista selviytyy syksystä kevääseen.

Takaa-ajoissa voi olla kyse myös kiimatouhuista. Oravanaaras kertoo paritteluvalmiudestaan hajuviestein mutta ei ole oitis valmiina aktiin, kun ensimmäinen uros ilmaantuu. Naaras kokeilee ensin takaa-ajoleikeissä, onko sulhasehdokas laadukas liikkuja. Jos näin on, se antaa tuleville lapsille kelpo geenit pohjustukseksi yhdelle oravien tärkeimmistä ominaisuuksista. On aika tavallista, että naaraan suostumusta tavoittelee samanaikaisesti kaksi tai jopa kolme oravaurosta. Tällaisessa kilpailutilanteessa on vauhtia ja aikaa kuluu kymmeniä minuutteja.

Kolmas mahdollisuus on leikki. Olen joskus nähnyt äskettäin pesästä lähteneiden oravanpoikasten kiipeilevän ja loikkivan puusta toiseen tavalla, jota voi hyvällä syyllä pitää leikkimisenä. Kyse on kyllä vakavasta leikistä, harjaantumisesta itsenäisen elämän vaatimiin suorituksiin.

Ilkka Koivisto